Pienestä pojasta lähtien olen kalastanut Päijänteellä omin neuvoin kaverien kanssa. Joskus kalaa tuli ja joskus ei, mutta vakavissaan näitä reissuja ei otettu ja kohde kala oli hauki. Kirjoitan nyt ei niin totisesta erätarinasta, vaan reissusta parhaan kaverini kanssa järvelle paistelemaan makkaraa ja vähän uittamaan uistinta.
Kari oli kesän alussa puhunut paljon siitä, kuinka pitäisi käydä venereissu Päijänteellä ja lopulta saimme sovittua reissun. No Kari ei jaksanut maksaa vieheheittolupaa, niin mukanamme oli vain yksi vapa. Tällä reissulla ei muutenkaan ollut tavoitteena saada hirveästi kalaa, vaan tulla rentoutumaan Päijänteelle ja ottamaan aurinkoa. Tätähän haittaisi suuresti, jos kalaa pitäisi kokoajan nostaa ja ei saisi omaa rauhaa. Mukanamme oli myös jackrussellinterrierini Lucie.
Lähdimme rannasta ja päätin, että vedetään yksi suora veto Pikku-Urttiin, jossa paistaisimme makkarat ja muut grillattavat. Heti kun pääsimme salmesta läpi, joka vei kotilahdukasta ulos, laskin yhden uistimen veteen. Se oli neonkeltainen Rapalan orginal, jolla olen isoimmat haukeni nostanut. Vähensin uistimen laskun jälkeen vaatteita ja aloin laittamaan aurinkorasvaa. Kyseinen aurinkorasva oli suihkepullossa ja kerkesin kaksi suihkausta laittamaan lapojeni väliin, kun räikkä alkoi huutamaan. Terrieri pomppi tasajalkaa ja katsoi tiukasti taaksepäin. Katsoin vähän epäuskoisena, koska tällä kohdalla on kuuden metrin syvänne ja räikkä oli säädetty, niin ettei alle kolmen kilon hauki sitä saisi huutamaan.
Nappasin vavan käteen ja samantien varmistui, että kyseessä oli iso kala. Sammutin perämoottorin ja aloin kelailemaan, mutta siimaa meni enemmän kuin tuli sisään. Nyt ei ollut aikaa jatkaa selän rasvaamista, vaan kala piti saada veneeseen. Tiukensin vähän räikkää ja naureskelin tyytyväisenä, kun räikkä vain jatkoi huutamista. Nyt kuitenkin tilanne oli jo eri ja kala tuli tasaisesti lähemmäksi, vaikka se pyrähdyksien aikoina saikin siimaa kelalta.
 |
| Haavimies ottamassa aurinkoa tyytyväisenä |
Taistelua kesti yli vartin ja lopulta peto oli veneen vierellä väsytettynä. Se oli hyvänkokoinen hauki, mutta ei kuitenkaan ennätyskalaksi kelpaava. Tästä lahdesta ei todennäköisesti noin isoa kalaa kuitenkaan ole kukaan, nostanut vuosikymmeniin tuumin. Sitten alkoi haavitus. Kari joutui haavittamaan epäedullisesta suunnasta, koska mukanamme oli liikaa tavaraa ja siten keskelle venettä ei päässyt. Vedin kalaa pää edellä Karia kohti, joka oli veneen kokassa. Kari työnsi haavia kalan leuan ali, mutta se takertui koukkuihin. Kala ei taittunut mitenkään tuosta asennosta haaviin. ”Nosta vaan kyllä ne koukut kestää! Siima ei olisi kestänyt!” kannustin Karia. Kun Kari alkoi nostamaan kalaa nahkoineen, pääsi kala repimään koukut leuoistaan, koska nosto oli liian pysty suora, eikä veneen laidan yli vetävä. Kala jäi veneen viereen aivan pyörryksissä ja väsyneenä. ”Nopeasti haavita se!” Käskin Karia ja haavimies onnistui reagoimaan riittävän nopeasti ennen kuin kala tolkkuuntui. Kala ravisteli nyt haavissa ja pian veneen pohjalla ja terrierinhän oli pakko kokeilla hampaitaan kalaan, joka villiintyi hyppimään aivan suunnattomasti. Nappasin melan ja annoin sen kahvapäällä kunnon pusun kalan takaraivoon. Nyt se oli rauhallisesti ikuisessa unessa.
 |
| Puntaroituna 5,2 kg ilman suolia |
Perkasin kalan ja sen jälkeen lähdimme taas eteenpäin. Nyt oli kulunut jo reilusti yli puolituntia, kun jatkoin aurinkorasvan laittoa. Tämähän oli ilmeisesti jo myöhäistä pienestä kirvelystä päätellen, mutta laitoin nyt kuitenkin kunnon kerroksen, jos se vaikka vähän pelastaisi sitä mitä on pelastettavissa. Jatkoimme uistelua ja aloin muistelemaan viikko sitten tekemääni reissua mökille äidin ja mummon kanssa.
 |
| Mökkiranta ja Lucie |
Mökireissulla olin saanut useita isoja haukia, mutta suurin oli vähän yli kolmen kilon ja nyt saamani oli huomattavasti isompi. Kuka olisi arvannut, että näin lähellä kotia olisi ollut noinkin hyvä kala. Kerron Karille kuinka Lucie oli oppinut mökkireissulla jo tokalla kertaa, kun kala nappasi mitä vavan taipuilu tarkoitti. Lucie ihan haukkuu, jollei mies heti älyä kalan olevan kiinni. Kuvailin myös vähän miten reissulla oli kalaa tullut. Teen sen nyt mieluummin kuvilla, kuin kirjoittaen.
 |
| Kalaa väsyttämässä |
 |
| Vähän yli kolme kiloinen hauen tumppi |
 |
| Toista haukea väsyttämässä |
 |
| Lucie keskittyy seuraamaan tapahtumia |
Tulimme nyt Urttien väliin ja katsoimme tulipaikan Pikku-Urtissa olevan varattu. Jatkoimme uistelua ja käänsin kokan kohti Iso-Poroa. Tarkoitukseni oli viistää Urtin kärjen ohi kohdasta, josta olin saanut useita haukia. Taas, kun ohitimme kärjen alkoi vapa taipuilemaan. Tällä kertaa kala ei ole niin iso, mutta kiva vastus on tämäkin. Kohta haavissa ravistelee kahden ja puolen kilon hauki, mutta veneessä on jo ihan tarpeeksi haukea, joten heitän tämän takaisin.
 |
| Noin kahden ja puolen kilon tumppi, pahoittelen kuvanlaadusta |
Nyt vaihdan ahvenen värisen Rapalan coundownin vaapun veteen. Kierrämme muutaman lenkin Konjakin ympäri, Kinkomaan sairaalan rannan viertä ja Porojen kupeita pitkin. Päätämme lähteä tarkistamaan takaisin onko Pikku-Urtista lähtenyt jo porukka tulilta. Katkerasti näemme kuinka sinne saapuu kajaakeilla ihmisiä. No ei auta kuin mennä kiertämään vielä yksi kierros Poron sivua. Takaisin tullessa nappaa kahdesti ja ekaa oletan taimeneksi, mutta se pääsee nopeasti irti. Tokalla kertaa nostan veneeseen vähän yli kiloisen hauen tumpin. Tämäkin saa saman kohtelun kuin edellinen ja se lentää laidan yli. Nyt olemme uistelleet tarpeeksi mielestäni ja meillä on mukana grilli ja hiiliä, joten meille riittää muukin kohta kuin tulistelupaikka.
 |
| Kuva viereiseltä luodolta, jolla grillaismme |
Ajamme Pikku-Urtin ympäri ja saavumme kahdelle luodolle, joissa olen tottunut käymään uittamassa ajokoiria isäni kanssa. Paikka on rakas ja siinä on mukava viettää aikaa katsellen laivojen ja veneiden ohikulkua. Paistamme grillillä maissia ja makkaraa sekä muuta hyvää. Lisukkeeksi meillä tietenkin on italiansalaattiakin, jottei mene ihan täysin kasviksille ja lihalle tämä ateria. Tämän jälkeen suuntaamme kotilaiturille. Näin sujui erittäin hieno päivä, vain nauttiessa Pohjois-Päijänteen luonnosta ja auringosta. Löytyy minulta vieläkin selässä muisto kesältä, jonka muodosti kaksi läikkää suihkauttamaani aurinkorasvaa selän palettua sen ympäriltä.
