Elokuun jahtia 2011

Kausi alkoi kyyhkyjahdilla tutussa paikassa, joka oli kuivunut kyyhkyistä lähes kokonaan. Parin reissun saalis oli yksi kyyhky, jonka ampui Juha-Matti, itse en ampunut parilla reissulla laukaustakaan. Pettymys oli karvas ja jouduimme totemaan, että kohtalainen kyyhkypaikkamme oli menetetty.

Siihen oli joko vaikuttanut lepokuusikon kaataminen tai linnut oli vain hävinneet muuten.

Avaus oltiin Rahjassa ja tässä tarinaa sieltä.

VESILINNUSTUKSEN AVAUS

Oltiin loppuen lopuksi tultu tulokseen, että mennään avaukseen Rahjaan ja ajelimme sinne yötä vasten.

Ajatuksena myös, että saataisiin paikka missä viimevuonna päästiin ampumaan hanhia ja sorsia saatiinkin kyseisestä kohdasta.

Ajelemme paikkaan ja toteamme, että siellä on jo kuvat ja paikka varattu. Eli ei muuta kuin toiseen kohtaan lähelle kyseistä paikkaa.

Levittelemme kuvat valmiiksi ja käymme blindeihin nukkumaan, josta ei tule oikein mitään ja aamu menee odotellessa kello kahtatoista.

Porukkaa valuu ympärille ja kello lähenee hitaasti kahtatoista.

Aurinko porottaa jo kuumasti arviolta lämpötila on lähellä 20 astetta ja lataan aseen, kun on enään pari minuuttia kello kahteentoista.

Kun kello lyö kasitoista alkaa hirveä tulikeskitys lahden keskellä ja viimeisillä laukauksilla keikahtaa hanhi parvesta alas.

-JEEEESS!!!!

Kuuluu luodolta missä itsekkin ollaan monesti oltu. Kaverilla kävi tuuri ja sai heti hanhen.

Sorsia lentää ja pauke on mahdoton kahden tunnin ajan, itse pääsemme ekan kerran ampumaan kahden tunnin kohdalla tavi tulee suoraan kuville ja tyhjennämme aseet lintuun, joka nousee pystysuoraan taivaalle ja jatkaa matkaa korkeammalla.

Kohta taisi olla kuitenkin huono valinta, kun kaikki linnut saa melkein haulia tai kääntyy pois ennen meitä.

Lähdemme pois paikalta ruoakailemaan ja suunnittelemme, että käymme vähän kiertämässä Pappilankarissa.

Pappilankarissa oleva pohjukka on varattu ja sinne lentävä heinäsorsa lätkähtää alas. Käymme juttelemassa ja miehet sanoo, että toinen sorsa mitä ampuivat lensi meidän ohi ja siihen oli varmaan osunut.

Minne päin sorsa lenti on pari pikkulämpärettä ja arvelen sorsan menneen sinne. Pääsemme toisen lämpäreen viereen, kun sieltä hyppää jouhisorsa lentoon ja Taneli pudottaa linnun alas. Sakulle noutokäsky ja kohta sorsa on kädessäni.

Tämän jälkeen lähdimme nukkumaan, kun ei nukuttu hyvin edellis yönä lähes ollenkaan.

Aamuyöllä siirrytään luodolle jolle yritettiin ekana päivänä, kuvat levälleen ja menemme puskiin piiloon.

Ei mene kauaa, kun tavi parvi ilmestyy ja pillitän, tavit kääntävät nätisti kuville ja ammun kerran ja tavi tipahtaa alas, en edes yritä toista, vaan annan käskyn Sakulle noutoon.

Tilanne on täydellisesti onnistunut pillityksineen ja koiran noutoa myöten, tilanne onnistui kuin oppikirjasta. Olen tyytyväinen, kun sain viellä näin tyylikkäästi kauden ekan saaliin. Lintuja lentää mutta ei tule nyt kuville ja hanhetkaan ei välitä pillistä.

Päätän käydä kiertämässä rannan ja saan Sakun avustuksella haavakko tavin ammutuksi ja Taneli ampuu sillä välin tavin kuvilta myös, että toinen päivä lähtee saaliillesesti hyvin käyntiin.

Tulen takaisin Tanelin luo, kun kolmen telkän joukko lähestyy ja pillitämme, telkät kääntyy nätisti ja tulee ihan päätä hipoen luodon yli ja Taneli pudottaa yhden alas ja muuten ammumme loput pummeiksi. Taas ihmettelen, että miten voi ampua ohi linnusta, joka lentää pois päin ja etäisyys on sopiva. Taas voi todeta kerran, että voi sitä ampua ohi, vaikka paikka olisi kuinka hyvä.

Päivä on edennyt ja päätämme siirtyä laavulle ja Taneli jättää minut Kuusimällän toiselle puolelle, josta tarkoitus kiertää heinikot.

Pääsen pohjukkaan ja Saku ottaa seisonnan, käsken etenemään, jolloin heinäsorsa syöksyy veteen ja sukeltaa. Huudan paikkaa ja Saku pysähtyy lopulta. Hetken kuluttua sorsa nousee pintaan ja laukaus lopettaa haavakko sorsan.

Suolistuksen jälkeen Saku juoksee seuraavalle tuppaalle ja ottaa seisonnan. Tällä kertaa Sakulla pettää hermo, se karkaa seisonnasta ja nappaa haavakko tavin suuhun. Komennan Sakua, että tuo sorsan minulle ja hetken päästä sorsa on kädessäni.

Pääsen laavulle jossa Taneli odottaa. Sovitaan, että Taneli alkaa tekemään tulia ja minä kannan tavaroita veneestä.

Pääsen veneen viereen, kun yhtäkkiä ilmestyy parvi hanhia eteen. Linnut kartelee ja etsii laskeutumis paikkaa. Hanhilla on siivet kupilla ja ne ovat tulossa suoraan kohti minua, pyrin olemaan liikkumatta, koska olen veneen vieressä näkyvissä ja ympärillä ei ole kuin aukea kallio.

Mielessä käy jo, että näinkö käy tuuri ja saan ekan hanheni tälläisellä tuurilla, että seison näkösällä ja ilman mitään naamiointia. Mutta 80 metrin kohdalla hanhet tajuaa, että ei tohon kannata laskeutua ja kääntävät keskelle selkää.

Rupeamme tekemään ruokaa ja seuraamme mitä hanhet tekee. Hanhet uivat pienemmän saaren päähän ja päätämme, että ajetaan syönnin jälkeen tuulen yläpuolelle ja lähestytään veneellä hanhia tuulen mukana.

Syönnin jälkeen lähdetään toteuttamaan suunnitelmaa ja pääsemme tuulen yläpuolelle. Näemme vain kolme hanhea ja ihmettelemme, että mihinkä loput on kadonneet. Melomme lintuja kohti ja rupeamme pääsemään lähemmäksi, matkaa on enään alta sata metriä, niin silloin linnut nousee lentoon ja tekee jyrkän käännöksen lähtien lentämään myötätuuleen.

Taneli ihmettelee, että hanhet oli Kanadanhanhia ja kyllä ne piti olla merihanhia, kun katsoimme lintujen laskeutumista. Totean, että peli on menetetty, että panokset pois aseista ja ajetaan Pappilankariin. Juuri kun aseet on tyhjät hyppää vierestä olevalta saaresta merihanhi parvi lentoon ja tietenkin ihan haulikon kantamalta.

-Voi v.... siinä ne olikin!

Kiroilun määrää ei voi kuvailla ja itsensä sättiminen alkaa. Ois pitänyt älytä, että ollaan eri hanhia ajamassa takaa ja toiset seurasi vieressä ja odotti viisaasti, että aseet oli tyhjänä.

Siinä se reissun paras tilanne valui hukkaan.

Lähdetään kiertämään ja Saku ottaa rannassa komean seisonnan ja josta molemmat ammumme heinäsorsat. Taneli saa myös tavin viellä ja tämän jälkeen palaillaan veneelle.

Veneen keula suunnataan kohti rantaa ja paluumatka alkaa.

Reissu oli saaliillisesti paras Rahjaan, mitä olimme tehneet ja isoin kiitos kuului Sakulle, koska 11 sorsasta 9 oli Sakun ansiota ja tuli nähtyä se taas, että miten paljon koirasta on hyötyä. Koiran toiminta oli mallikasta ja odotin yhteistä kauden jatkoa innolla. Alla kuva saaliista.

Seuraavana perjantaina Saku näytti taitojaan Petäjävedellä, kun Tanelin kaksi sorsaa katosi viljapeltoon. Saku löyti molemmat pois. Sain itse samalla reissulla tukkasotkan, jonka Saku nouti mallikkaasti. Alla kuva sorsista.



Teimme 27-28.8 toisen reissun Rahjaan, josta Taneli kertoi tarinassa hanhihulluus kantaa hedelmää. Itse jäin ilman saalista ja en ampunut laukaustakaan, mutta olin tyytyväinen kuitenkin, kun kova yritys palkittiin ja Taneli sai ekan hanhensa.

Elokuu oli hyvä ja kokemuksia riitti ja jännittäviä tilanteita oli, ainut huono asia oli, että kyyhky paikkamme oli kuivunut ja sen tulevaisuus näytti synkältä.


Saku ja Taneli Rahjassa ihailemassa auringon laskua

Kalastusta 2011

Kevät talvella 2011 tuli käytyä pari reissua Vaajakoskelle kirjolohia pilkkimään. En saanut kuitenkaan yhtään kalaa ylös. Yhden kirjolohen sai kalakaveri kuitenkin, että ei ihan turhaan oltu jäällä.

Kävin myös Tanelin kanssa Riekonkoskella ja tuli saatua yksi istutettu mittakala ja useampi luonnonkala, jotka laskin takaisin. Taneli nosti kaksi mittakalaa ja reissu oli muutenkin mukava keväinen reissu koskelle.

Kesää kohti mennessä tuli yritettyä taimenta Päijänteeltä.Sieltä tuli saatua muutamia alamittaisia taimenia ja yksi reippaan kokoinen vihreä taimen. Tässä siitä tarina tarkemmin.

VIHREITÄ TAIMENIA

Oli kesääkuun 20 ja ajatuksena käydä yrittää viellä taimenta, kun on sitä ennekin noussut Päijänteestä vähän ennen juhannusta. Olin sopinut työkaverini Arsin kanssa, että lähdetään kokeilemaan illasta nopea reissu.

Taivas oli harmaa ja aurinko kuitenkin värjäsi pilviin kuultavan raidan. Tuulta ei ollut lähes yhtään.

Pääsimme lahden suulle ja aloimme laskemaan uistimia veteen, lähemmäksi venettä oleviin siimoihin laitoin lyijypainot ja veneen vieressä oleviin syvääjät. Viimeiseksi laitoin potkurivirtaan uistimen.

Jutustelimme ja matka taittui, ohitimme Konjakin ja saavuimme jo Kinkomaan edustalle, jolloin vasemmalla oleva plaanari lähti reippaasti liikkeelle. Ajattelin heti, että sieltä taimen nappasi, koska näillä kohin ennenkin tärähtänyt taimen kiinni ja uistinkin mihin oli tärpännyt oli malliltaan ja väreiltään taimenien mieleen. Pettymykseksemme kuitenkin ylös nousi parin kilon hauki.

Totesin, että vihreä taimen sieltä tuli ja että ilman kalaa ei ainakaan jääty. Oli tullut tavaksi kutsua haukia vihreiksi taimeniksi, kun en varsinaisesti uistele haukia ja niitä kuitenkin tulee muun uistelun lomassa, siitä tuli jostakin kutsuma tapa hauelle joka nousee taimenta uistellessa.

Jatkettiin uistelua ja päätin vastarannalla, että vaihdan violetti selkäisen velhon lähimmän plaanarin perään, kyseinen vaappu ui hienosti ja olen aina ihmetellyt, että siihen ei ole taimenet iskeneet, että jospa nyt iskisi.

Tuumin Arsille myös, että jos viellä hauki nappaa niin toivottavasti sillä pääsee sitten kymppi kerhoon, muuten ei tarvitse napata.

Kello oli jo yli yhdeksän ja tultiin pikku Vuoritsalon eteen ja lähin plaanari katoaa veden alle ja räikkä alkaa huutamaan, vapa käteen ja heti tiesi, että nyt oli kunnon kala kiinni.

Kala tempoo ja vie simaa. Totean, että ei mahda mitään tälle se vie vain siimaa silti kokoajan, mutta kelaan sitkeästi ja pumppaan. Tällä saan kalan aina vähän lähemmäksi, kunnes se ottaa taas uuden spurtin ja taas räikkä narisee.

Arsi jännittää keulassa ja katson välillä keulaan, kun Arsilla on välistä haavi kädessä ja välistä nostokoukku. Sanon Arsille, että pidä vaan se nostokoukku käsillä, et ei tämä haaviin mahdu.

Väsytys on kestänyt jo reippaan aikaa ja kala on aika lähellä, kun leveä vihreä kylki pyörähtää pinnalla ja vihreä taimenhan se otti sitten taimen vaappuun. Mutta heti tulee mieleen, että nytköhän sitä pääsee siihen kymppi kerhoon, kun toi kylki oli niin leveä.

Lopulta hauki antaa periksi ja saan uitettua hauen nostokoukun ulottuville ja koukkaan hauen veneeseen, lyön hauen välittömästi hengiltä ja kala puntariin.

Hauki painaa 9 kiloa, pituutta 107cm ja ympärysmitta 49,5 cm, eli ei riittänyt kymppikerhoon koko, mutta isoin saamistani kaloista kuitenkin tämä vihreä taimen.

Kala nappasi violetti selkäiseen velhoon ja tämä oli kyseisen vaapun eka ja viimeinen tärppi sillä sitä ei tämän jälkeen saanut uimaan mitenkään. Viehe on muistona kaapissa ja pääsi eläkepäiviä viettämään.

Tämän kalan jälkeen kelailimme siimat ylös ja lähdimme ajamaan rantaa kohti. Alla kuva hauesta ja pyytäjästä.



Yllä oleva kuva Taneli tulee siikaa soutamasta juhannuksena. Olimme viettämässä juhannusta Luhangassa mökillä ja Taneli kävi yrittämässä, jos vaikka olisi tärpännyt. Itse tuli lähinnä heiteltyä ja mato-ongella ongittua.

Kuhia tuli käytyä uistelemassa ja tuli saatua jokuinen. Isoimmaksi kuhaksi jäi kalakauden viimeinen uistelureissulla saatu yli kahden kilon kuha. Reissu tuli tehtyä 29 heinäkuuta ja se oli paras kuhanuistelu reissu kesän aikana, saimme kuusi mittakalaa ja lukuisia alamittaisia, jotka pääsi kasvamaan takaisin. Alla kuva kaloista. Kesän komein kala oli 9 kilon hauki, joka jäi mieleen kunnon taisteluna kalan kanssa.