En ollut pahemmin käynyt metsällä ja kevät oli kerennyt pitkälle, kuitenkin soittelin Harrille ja tiedustelin, että mites, jos lähdettäisiin majava jahtiin. Kevät oli edennyt hitaammin viimevuotiseen verrattuna. Venytimme lähtö päätöstä ihan samalle viikolle, kuin vappu olisi.
Lopulta päätimme lähteä, kun saimme tietää, että rannasta jää oli sulanut jonkun matkaa, että näin ollen voisi majavia näkyä ja niitä pystyttäisiin metsästämään.
Suunnitelma oli seuraava, että saavuttiin lauantaina ja sunnuntaina katseltaisiin mahdollista paikkaa josta jahdattaisiin majavaa.
Harrin mökille saaavuttua totesimme, että on edellisvuoteen verrattuna iso ero lammen sulamisessa, rannasta oli pikkaisen matkaa sulaa ja oli selvä, että jahdissa ei voisi käyttää venettä, niin kuin edellis vuonna oli voinut, kun lammet olivat sulaneet kokonaan.
Lämpötila oli kuitenkin ihan reippaasti plussalla ja aurinkokon paisteli, että kelin puolesta ei ollut valittamista.
Joten ei muuta kuin suuntasimme paikalle jossa viime vuonna majavanpesä sijaitsi. Alku matka käveltiin tietä pitkin ja tien loputtua siirryimme sekametsän joukkoon. Matkaa pesälle olisi muutama sata metriä.
Mukavaa on kävellä keväisessä luonnossa, mitä nyt kuuma rupesi jo tulemaan, kun oli lämpöstä.
Saavuttuamme pesälle tilanne näyttää toivottomalta, sillä ranta on pesän kohdalta täysin jäässä. Tämä selittyy sillä, kun pesä sijaitsee varjoisessa paikassa.
Mutta päätämme lähteä kävelemään pesältä vasemmalle, jos sieltä sulasta löytyisi merkkejä majavan ruokailusta.
Kävelemme rauhassa ja yritämme löytää merkkejä majavista, mutta sulan reunoista ei löydy tuoreita syönnös jälkiä, joten ei auta kuin tehdä uutta suunnitelmaa ja Harri soittaa kaverilleen, joka kertoo ylempien lampien pesistä ja niiden paikoista.
Ajamme tietä niin pitkälle kuin voimme ja lähdemme kävelemään lampea kohti. Tietä kävellessä lähtee maastosta pari kanalintua lentoon ja mietiskelen, että on taas pari kuukautta, kun kanalintu on luvassa ja nyt ovat kannat ollut selkeästi nousussa.
Saavumme polun päähän josta suuntaamme rantaan päin, lunta on paikka paikoin viellä, joka hidastaa liikkumista ja pistää kyllä hikoilemaan.
Saavumme virtaavan kohtaan jossa on silta ja pesä sijaitsee siitä vähän matkan päässä. Sillallta on hyvä katsella ympäristöä. Pettymykseksi pesän ympäristöstä, joka on täysin sula. Ei löydy tuoreita merkkejä majavista ja kävelemme muihinkin suuntii, silti ei merkkejä näy. Toteamme, että viimevuotinen tehokas jahti on vaikuttanut kantaan ja majavia tuntuisi olevan vähemmän.
Tästä kohin olisi pitkä matka kävellä seuraavalle pesälle ja ei auta kuin suunnata autolle.
Kun pääsemme autolle ajamme lähemmäksi lammen toista reunaa, jossa pesä sijaitsee.
Tulemme tien risteykseen jossa on jonkin lainen puinen rakennelma ja siirrämme sen edestä ja ajamme auton hiekkatietä pitkin lähelle maatilan taloa. Ohitamme talon metsäuraa pitkin ja jonkun aikaa käveltyämme saavumme pellon reunaan, jonka takana lampi näkyy.
Lammen rannassa on joka suuntaan polkuja joista majavat ovat liikkuneet syönnöksilleen. Pitkin poikin rinnettä on puita nurin ja merkit ovat ihan tuoreita, että tässä ainakin majavia on. Saavumme pesälle, jossa on kanssa tuoreita jälkiä ja palaamme takaisin pellon reunaan, jossa sovitaan, että minä palaan pesälle ja Harri jää passaamaan polun päähän, jossa on selkeästi liikuttu eniten. Ollaan jo hyvän matkaa illassa ja siirryn pesän lähettyville ja katselen paikan johon siirryn istumaan.
Latailen 308 jonka hankin juuri viikolla, sain aseen edullisesti työkaverilta ja intouduin ostamaan sen, koska olen suunnitellut, että lähtisin karhu metsälle jonain vuonna. Mietin, että turhan järeä ase tähän ja etäisyys on ihan lyhyt, että tässä olis kyllä selvinnyt ihan haulikollakin. Luodikossa on punapiste tähtäin ja tähtäilen sillä rakoja joihin pystysi ampumaan.
Keli alkaa hiukan viilenemään ja aurinko alkaa laskemaan. Alkaa jo tulla aika hämärä, kun yhtäkkiä majava ilmestyy näkyviin ihan suoraan eteeni, majava ui edes takaisin ja näkee kuinka se nuuhkii ilmaa, että kyllä se selvästi haistaa minut. Yritän löytää aukkoa mistä ampuisin, mutta aina on oksia edessä. Sydän jyskyttää vimmatusti ja epäilen, että kohta se lähtee matkoihinsa. Majava on nuori yksilö ja se tuntuu oleva utelias siitä, että mikä tuoksu tämä on ympäristössä ja lopulta majava ui noin kymmenen metrin päähän minusta ja kurottaa itseään hiukan ylös päin ja nuhkii, jolloin vartalo nousean hieman veden yläpuolelle näkyviin ja kuin tilauksesta oksien välissä on viiden sentin aukko, josta kylki näkyy. Asetan punapisteen aukkoon ja lähden puristamaan liipaisinta hitaasti. Laukaus rikkoo rauhallisen kevät illan ja majava jää sätkimään veteen. Ryntään majavan luo ja nostan sen rannalle.
Hetken kuluttua Harri ilmestyy luokseni ja kertoo, että ei ollut uskonut, että mitään tapahtuisi ja oli jo soittamassa minulle, että tule pois. Siitä ei ollut kulunut kuin hetki niin suunnastani oli kuulunut laukaus.
Kävelemme pesästä sivummalle ja suolistan majavan siellä, kun olen suotiutunut hommasta suuntaamme kohti autoa, kun saavumme autolle siellä seisoo mies, joka aloittaa kovan tenttaamisen, että millä asioilla ollaan ja keitä ollaan. Mies kertoo, että vanhukset pelkää, kun aseitten kanssa liikutaan lähettyvillä ja tielläkin ollut puurakennelma oli esteenä, että ei ulkopuoliset käyttäisi tietä keväällä. Asialliseti keskusteltuamme pyydämme anteeksi ja lupaamme, että emme tule siihen kohdin autolla enään.
Hyppäämme autoon ja lähdemme ajamaan Harrin sedän luo, jossa söisimme ja saunoisimme rauhassa, koska nukkumaan ei olisi kiirettä. Ajelessa sovimme, että mennään huomenna samaan paikkaan ja jätetään auto kauemmaksi tien varteen. Sovimme, että jos Harri menisi pesän viereen ja minä polun päähän. Kun olen kertonut Harrille, että siinä olisi selvinnyt haulikon kanssa, niin Harri päättää, että ottaa seuraavana iltana vanhan yksipiippuisen tikan passiin.
Aamulla nukumme pitkään ja herättyämme keksimme touhua ja päätämme käydä kaupassa ja touhuamassa muutakin, kun kiirettä ei ole.
Keli on edelleen mainio, joskin nyt on pilviä hiukan enemmän, mutta näyttäisi, että kirkastuu taas iltaa kohti.
Vaikka huomennakin on vapaa niin pitää palata vappuillaksi pois, kun Harri on sopinut vaimon kanssa, että tulemme pois silloin. No pitää keksiä muuta tekemistä vappuaatoksi kuin majava jahtia, kuten vaikka munkin syöntiä ja siman juontia.
Kello on ylittänyt jo kuuden ja lähdemme ajamaan metsälle. Tällä kertaa jätämme auton päätien varteen, josta on reippaasti enemmän matkaa lammelle. Otamme suunnan lampea kohti ja lähdemme kävelemään männikköä pitkin eteenpäin.
Saavumme perille ja jään majavanpolun lähettyvillä olevan kiven taakse kyttäämään, että josko sieltä majava illan aikana ilmestyisi näkyviin.
Serkku soittaa ja kyselee kuulumisia. Jonka jälkeen jatkan taas joutsenien ääntelyjen kuuntelemista ja rannan ihmettelmistä, että näkyisikö siinä uintivanaa vedessä. Mutta mitään ei näy ja kello rupeaa lähenemään justiinsa samoja aikoja, kun ammuin edellisenä iltana majavan ja ei mene kuin hetki, kun pesän suunnasta kuuluu haulikon laukaus ja melkein heti toinenkin laukaus.
Kävelen pesälle jossa Harri on majavan kanssa. Onnittelen Harria ekasta majavasta ja otamme valokuvan Harrista ja majavasta. Majavan käsiteltyämme lähdemme palaamaan autolle ja totean, että taas yksi metsästys kausi on ohi. Mutta uuteen kauteen ei ole niin pitkä aika kuin ennen, kun lopetettiin metsästys jänis jahtiin. Mutta nykyisin sitä on kohta taas elokuisessa kyyhkyjahdissa.
Reissu oli erittäin onnistunut, silti vaikka majavat olivat vähentyneet huomattavasti edellisestä vuodesta, että majava haitta oli selkeästi laskenut jokaisella lammella. Seuraavana päivänä ajelimme kohti Jyväskylää ja odotellen kalalle pääsyä.
 |
| Ekan illan saalis |
 |
| Harrin eka majava |
