maanantai 9. huhtikuuta 2012

Elokuun jahtia 2011


Kausi alkoi kyyhkyjahdilla tutussa paikassa, joka oli kuivunut kyyhkyistä lähes kokonaan. Parin reissun saalis oli yksi kyyhky, jonka ampui Juha-Matti, itse en ampunut parilla reissulla laukaustakaan. Pettymys oli karvas ja jouduimme totemaan, että kohtalainen kyyhkypaikkamme oli menetetty.
Siihen oli joko vaikuttanut lepokuusikon kaataminen tai linnut oli vain hävinneet muuten.
Avaus oltiin Rahjassa ja tässä tarinaa sieltä.



VESILINNUSTUKSEN AVAUS

Oltiin loppuen lopuksi tultu tulokseen, että mennään avaukseen Rahjaan ja ajelimme sinne yötä vasten.
Ajatuksena myös, että saataisiin paikka missä viimevuonna päästiin ampumaan hanhia ja sorsia saatiinkin kyseisestä kohdasta.
Ajelemme paikkaan ja toteamme, että siellä on jo kuvat ja paikka varattu. Eli ei muuta kuin toiseen kohtaan lähelle kyseistä paikkaa.
Levittelemme kuvat valmiiksi ja käymme blindeihin nukkumaan, josta ei tule oikein mitään ja aamu menee odotellessa kello kahtatoista.
Porukkaa valuu ympärille ja kello lähenee hitaasti kahtatoista.
Aurinko porottaa jo kuumasti arviolta lämpötila on lähellä 20 astetta ja lataan aseen, kun on enään pari minuuttia kello kahteentoista.
Kun kello lyö kasitoista alkaa hirveä tulikeskitys lahden keskellä ja viimeisillä laukauksilla keikahtaa hanhi parvesta alas.
-JEEEESS!!!!
Kuuluu luodolta missä itsekkin ollaan monesti oltu. Kaverilla kävi tuuri ja sai heti hanhen.
Sorsia lentää ja pauke on mahdoton kahden tunnin ajan, itse pääsemme ekan kerran ampumaan kahden tunnin kohdalla tavi tulee suoraan kuville ja tyhjennämme aseet lintuun, joka nousee pystysuoraan taivaalle ja jatkaa matkaa korkeammalla.
Kohta taisi olla kuitenkin huono valinta, kun kaikki linnut saa melkein haulia tai kääntyy pois ennen meitä.
Lähdemme pois paikalta ruoakailemaan ja suunnittelemme, että käymme vähän kiertämässä Pappilankarissa.
Pappilankarissa oleva pohjukka on varattu ja sinne lentävä heinäsorsa lätkähtää alas. Käymme juttelemassa ja miehet sanoo, että toinen sorsa mitä ampuivat lensi meidän ohi ja siihen oli varmaan osunut.
Minne päin sorsa lenti on pari pikkulämpärettä ja arvelen sorsan menneen sinne. Pääsemme toisen lämpäreen viereen, kun sieltä hyppää jouhisorsa lentoon ja Taneli pudottaa linnun alas. Sakulle noutokäsky ja kohta sorsa on kädessäni.
Tämän jälkeen lähdimme nukkumaan, kun ei nukuttu hyvin edellis yönä lähes ollenkaan.
Aamuyöllä siirrytään luodolle jolle yritettiin ekana päivänä, kuvat levälleen ja menemme puskiin piiloon.
Ei mene kauaa, kun tavi parvi ilmestyy ja pillitän, tavit kääntävät nätisti kuville ja ammun kerran ja tavi tipahtaa alas, en edes yritä toista, vaan annan käskyn Sakulle noutoon.
Tilanne on täydellisesti onnistunut pillityksineen ja koiran noutoa myöten, tilanne onnistui kuin oppikirjasta. Olen tyytyväinen, kun sain viellä näin tyylikkäästi kauden ekan saaliin. Lintuja lentää mutta ei tule nyt kuville ja hanhetkaan ei välitä pillistä.
Päätän käydä kiertämässä rannan ja saan Sakun avustuksella haavakko tavin ammutuksi ja Taneli ampuu sillä välin tavin kuvilta myös, että toinen päivä lähtee saaliillesesti hyvin käyntiin.
Tulen takaisin Tanelin luo, kun kolmen telkän joukko lähestyy ja pillitämme, telkät kääntyy nätisti ja tulee ihan päätä hipoen luodon yli ja Taneli pudottaa yhden alas ja muuten ammumme loput pummeiksi. Taas ihmettelen, että miten voi ampua ohi linnusta, joka lentää pois päin ja etäisyys on sopiva. Taas voi todeta kerran, että voi sitä ampua ohi, vaikka paikka olisi kuinka hyvä.
Päivä on edennyt ja päätämme siirtyä laavulle ja Taneli jättää minut Kuusimällän toiselle puolelle, josta tarkoitus kiertää heinikot.
Pääsen pohjukkaan ja Saku ottaa seisonnan, käsken etenemään, jolloin heinäsorsa syöksyy veteen ja sukeltaa. Huudan paikkaa ja Saku pysähtyy lopulta. Hetken kuluttua sorsa nousee pintaan ja laukaus lopettaa haavakko sorsan.
Suolistuksen jälkeen Saku juoksee seuraavalle tuppaalle ja ottaa seisonnan. Tällä kertaa Sakulla pettää hermo, se karkaa seisonnasta ja nappaa haavakko tavin suuhun. Komennan Sakua, että tuo sorsan minulle ja hetken päästä sorsa on kädessäni.
Pääsen laavulle jossa Taneli odottaa. Sovitaan, että Taneli alkaa tekemään tulia ja minä kannan tavaroita veneestä.
Pääsen veneen viereen, kun yhtäkkiä ilmestyy parvi hanhia eteen. Linnut kartelee ja etsii laskeutumis paikkaa. Hanhilla on siivet kupilla ja ne ovat tulossa suoraan kohti minua, pyrin olemaan liikkumatta, koska olen veneen vieressä näkyvissä ja ympärillä ei ole kuin aukea kallio.
Mielessä käy jo, että näinkö käy tuuri ja saan ekan hanheni tälläisellä tuurilla, että seison näkösällä ja ilman mitään naamiointia. Mutta 80 metrin kohdalla hanhet tajuaa, että ei tohon kannata laskeutua ja kääntävät keskelle selkää.
Rupeamme tekemään ruokaa ja seuraamme mitä hanhet tekee. Hanhet uivat pienemmän saaren päähän ja päätämme, että ajetaan syönnin jälkeen tuulen yläpuolelle ja lähestytään veneellä hanhia tuulen mukana.
Syönnin jälkeen lähdetään toteuttamaan suunnitelmaa ja pääsemme tuulen yläpuolelle. Näemme vain kolme hanhea ja ihmettelemme, että mihinkä loput on kadonneet. Melomme lintuja kohti ja rupeamme pääsemään lähemmäksi, matkaa on enään alta sata metriä, niin silloin linnut nousee lentoon ja tekee jyrkän käännöksen lähtien lentämään myötätuuleen.
Taneli ihmettelee, että hanhet oli Kanadanhanhia ja kyllä ne piti olla merihanhia, kun katsoimme lintujen laskeutumista. Totean, että peli on menetetty, että panokset pois aseista ja ajetaan Pappilankariin. Juuri kun aseet on tyhjät hyppää vierestä olevalta saaresta merihanhi parvi lentoon ja tietenkin ihan haulikon kantamalta.
-Voi v.... siinä ne olikin!
Kiroilun määrää ei voi kuvailla ja itsensä sättiminen alkaa. Ois pitänyt älytä, että ollaan eri hanhia ajamassa takaa ja toiset seurasi vieressä ja odotti viisaasti, että aseet oli tyhjänä.
Siinä se reissun paras tilanne valui hukkaan.
Lähdetään kiertämään ja Saku ottaa rannassa komean seisonnan ja josta molemmat ammumme heinäsorsat. Taneli saa myös tavin viellä ja tämän jälkeen palaillaan veneelle.
Veneen keula suunnataan kohti rantaa ja paluumatka alkaa.
Reissu oli saaliillisesti paras Rahjaan, mitä olimme tehneet ja isoin kiitos kuului Sakulle, koska 11 sorsasta 9 oli Sakun ansiota ja tuli nähtyä se taas, että miten paljon koirasta on hyötyä. Koiran toiminta oli mallikasta ja odotin yhteistä kauden jatkoa innolla. Alla kuva saaliista.



Seuraavana perjantaina Saku näytti taitojaan Petäjävedellä, kun Tanelin kaksi sorsaa katosi viljapeltoon. Saku löyti molemmat pois. Sain itse samalla reissulla tukkasotkan, jonka Saku nouti mallikkaasti. Alla kuva sorsista.



Teimme 27-28.8 toisen reissun Rahjaan, josta Taneli kertoi tarinassa hanhihulluus kantaa hedelmää. Itse jäin ilman saalista ja en ampunut laukaustakaan, mutta olin tyytyväinen kuitenkin, kun kova yritys palkittiin ja Taneli sai ekan hanhensa.
Elokuu oli hyvä ja kokemuksia riitti ja jännittäviä tilanteita oli, ainut huono asia oli, että kyyhky paikkamme oli kuivunut ja sen tulevaisuus näytti synkältä.


Saku ja Taneli Rahjassa ihailemassa auringon laskua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti