Kalastusta 2011

Kevät talvella 2011 tuli käytyä pari reissua Vaajakoskelle kirjolohia pilkkimään. En saanut kuitenkaan yhtään kalaa ylös. Yhden kirjolohen sai kalakaveri kuitenkin, että ei ihan turhaan oltu jäällä.

Kävin myös Tanelin kanssa Riekonkoskella ja tuli saatua yksi istutettu mittakala ja useampi luonnonkala, jotka laskin takaisin. Taneli nosti kaksi mittakalaa ja reissu oli muutenkin mukava keväinen reissu koskelle.

Kesää kohti mennessä tuli yritettyä taimenta Päijänteeltä.Sieltä tuli saatua muutamia alamittaisia taimenia ja yksi reippaan kokoinen vihreä taimen. Tässä siitä tarina tarkemmin.

VIHREITÄ TAIMENIA

Oli kesääkuun 20 ja ajatuksena käydä yrittää viellä taimenta, kun on sitä ennekin noussut Päijänteestä vähän ennen juhannusta. Olin sopinut työkaverini Arsin kanssa, että lähdetään kokeilemaan illasta nopea reissu.

Taivas oli harmaa ja aurinko kuitenkin värjäsi pilviin kuultavan raidan. Tuulta ei ollut lähes yhtään.

Pääsimme lahden suulle ja aloimme laskemaan uistimia veteen, lähemmäksi venettä oleviin siimoihin laitoin lyijypainot ja veneen vieressä oleviin syvääjät. Viimeiseksi laitoin potkurivirtaan uistimen.

Jutustelimme ja matka taittui, ohitimme Konjakin ja saavuimme jo Kinkomaan edustalle, jolloin vasemmalla oleva plaanari lähti reippaasti liikkeelle. Ajattelin heti, että sieltä taimen nappasi, koska näillä kohin ennenkin tärähtänyt taimen kiinni ja uistinkin mihin oli tärpännyt oli malliltaan ja väreiltään taimenien mieleen. Pettymykseksemme kuitenkin ylös nousi parin kilon hauki.

Totesin, että vihreä taimen sieltä tuli ja että ilman kalaa ei ainakaan jääty. Oli tullut tavaksi kutsua haukia vihreiksi taimeniksi, kun en varsinaisesti uistele haukia ja niitä kuitenkin tulee muun uistelun lomassa, siitä tuli jostakin kutsuma tapa hauelle joka nousee taimenta uistellessa.

Jatkettiin uistelua ja päätin vastarannalla, että vaihdan violetti selkäisen velhon lähimmän plaanarin perään, kyseinen vaappu ui hienosti ja olen aina ihmetellyt, että siihen ei ole taimenet iskeneet, että jospa nyt iskisi.

Tuumin Arsille myös, että jos viellä hauki nappaa niin toivottavasti sillä pääsee sitten kymppi kerhoon, muuten ei tarvitse napata.

Kello oli jo yli yhdeksän ja tultiin pikku Vuoritsalon eteen ja lähin plaanari katoaa veden alle ja räikkä alkaa huutamaan, vapa käteen ja heti tiesi, että nyt oli kunnon kala kiinni.

Kala tempoo ja vie simaa. Totean, että ei mahda mitään tälle se vie vain siimaa silti kokoajan, mutta kelaan sitkeästi ja pumppaan. Tällä saan kalan aina vähän lähemmäksi, kunnes se ottaa taas uuden spurtin ja taas räikkä narisee.

Arsi jännittää keulassa ja katson välillä keulaan, kun Arsilla on välistä haavi kädessä ja välistä nostokoukku. Sanon Arsille, että pidä vaan se nostokoukku käsillä, et ei tämä haaviin mahdu.

Väsytys on kestänyt jo reippaan aikaa ja kala on aika lähellä, kun leveä vihreä kylki pyörähtää pinnalla ja vihreä taimenhan se otti sitten taimen vaappuun. Mutta heti tulee mieleen, että nytköhän sitä pääsee siihen kymppi kerhoon, kun toi kylki oli niin leveä.

Lopulta hauki antaa periksi ja saan uitettua hauen nostokoukun ulottuville ja koukkaan hauen veneeseen, lyön hauen välittömästi hengiltä ja kala puntariin.

Hauki painaa 9 kiloa, pituutta 107cm ja ympärysmitta 49,5 cm, eli ei riittänyt kymppikerhoon koko, mutta isoin saamistani kaloista kuitenkin tämä vihreä taimen.

Kala nappasi violetti selkäiseen velhoon ja tämä oli kyseisen vaapun eka ja viimeinen tärppi sillä sitä ei tämän jälkeen saanut uimaan mitenkään. Viehe on muistona kaapissa ja pääsi eläkepäiviä viettämään.

Tämän kalan jälkeen kelailimme siimat ylös ja lähdimme ajamaan rantaa kohti. Alla kuva hauesta ja pyytäjästä.



Yllä oleva kuva Taneli tulee siikaa soutamasta juhannuksena. Olimme viettämässä juhannusta Luhangassa mökillä ja Taneli kävi yrittämässä, jos vaikka olisi tärpännyt. Itse tuli lähinnä heiteltyä ja mato-ongella ongittua.

Kuhia tuli käytyä uistelemassa ja tuli saatua jokuinen. Isoimmaksi kuhaksi jäi kalakauden viimeinen uistelureissulla saatu yli kahden kilon kuha. Reissu tuli tehtyä 29 heinäkuuta ja se oli paras kuhanuistelu reissu kesän aikana, saimme kuusi mittakalaa ja lukuisia alamittaisia, jotka pääsi kasvamaan takaisin. Alla kuva kaloista. Kesän komein kala oli 9 kilon hauki, joka jäi mieleen kunnon taisteluna kalan kanssa.