Vesilinnustusta 2012

                                                                Vesilinnustusta 2012

Kaudella oli monta hyvää ja hienoa vesilinnustusreissua, saalista ei tullut huimaavia määriä, mut paistille päästiin ja tässä tarinaa parista reissusta.

                                                                Virrat

Keväällä selvisi Rikun kanssa jutellessa, että Hese tiesi paikan josta oltiin Ollin kanssa kuultu hirveätä ampumista aikoinaan, Hese oli käynyt vuosia kyseisellä paikalla ja saanut runsaasti saalista. Tästä alkoi kyteä ajatus jos ei mentäisikään aloitukseen rahjaan, vaan virroille.

Elokuun 20 päivä ajellaan kohti virtoja, aurinko paistaa ja lämpötila on yli 10 asteen. Perille tultua on jännittynyt olo, kun ei täällä ole käyty aikaisemmin ja sorsaa pitäisi olla.

Siirrymme jo Hesen miettimälle paikalle ja siinä jutellessa sovitaan paikat johon mennään sit avaus hetkelle. Puheen sorina täyttää ilman, kun juttu lentää. Katselen maisemaa ilma on alkanut lämpenemään, aurinko loistaa korkella taivaalla ja pieni tuulen vire hyväilee kasvoja ja havaitsen yli menevän metsähanhi parven, ihailemme parven lentoa ja Hese alkaa kertomaan tarinaa, kun on  joskus saanut metsähanhen täältä saaliiksi.

Kello on hiukan yli puoli kahdentoista ja taivaalle ilmestyy parvi taveja, ainakin 200, parvi lähenee ja sorsien koko kasvaa, ne onkin heinäsorsia! Parvi tulee vierestä ohite laskeutuen viereiseen lahukkaan, Nyt vasta alkaa kuumottamaan, nopea suunnitelma ja levittäydytään paikoilleen ja toivotaan, että sorsat lähtee päin, kun kello on 12.

Kello 12 pamahtaa ja alkaa täysi jytinä, heinäsorsat hyppää lentoon ja tulee suoraan kopiksi Tanelille, joka pudottaa yhden, Riku ja minä ei saada ensimmäistäkään alas, vaikka holli on ihan hyvä, no olis tuo voinut paremmin mennä, mut aikaa ei ole pohdittavaksi, kun sorsaa vilisee joka suunnassa. Riku saa telkän alas ja itselleni tulee tavi hollilta, joka lähtee tippumaan laukauksesta, katson lintua ja totean et siinä on vielä henkeä, lopetan tippuvan linnun toisella laukauksella ja annan nouto käskyn Sakulle. Koiran hakiessa tavia, mietin et alkaa tuo sportingin harjoittelu kantamaan hedelmää, kun tippuvan linnun pystyi lopettamaan ennen vettä, ennen olisi tuokin jäänyt tekemättä.

Pauketta riittää kahdeksi tunniksi ja sorsia putoilee tasaseen tahtiin meidän laukauksista, sekä muiden ampumana. Nyt lähden etsimään Sakun kanssa sorsia, Hesellä on myös seisoja ja näytän hänelle parin linnun suunnan. Hetken päästä tajuan, että ei täältä löydykkään sorsat niin helposti, kun lahti on valtaosin hettoa ja tiukkaa heinikkoa, jossa ei itse pysty liikkumaan ja ei näemmä edes koirakaan, tästä syystä jää muutama sorsa löytymättä. Erityisesti Tanelin heinäsorsan katominen harmittaa ja kaihertaa mieltä, että käytin Sakun kanssa sen etsimiseen noin tunnin ja silti ei sorsaa löytynyt.

Menemme syömään ja lepäilemään ennen kuin iltalento alkaa. Hyvissä ajoin palataan passipaikoille. Tanelin suunnasta kuuluu pari laukausta ja kutsu tulla Sakun kanssa avuksi, paikalla alkaa Taneli selittää et katsoi, kun muutamia sorsia tulee ohite ja näytti et ensimmäinen laukaus meni ohitse ja toisella putosi, Tanelilla oli vaan hetken päästä ollut ihmettelemistä, kun vedessä sätkiviä sorsia tuli näkyviin kolme. Todettiin, että sorsia oli kasassa ja linjassa niin ettei nähnyt, kun parilla paukulla tippui useampi sorsa.

Ilma alkaa viilentyä ja auringonkajo kultaa taivaan, sorsia alkaa suhisemaan joka suunnalla ja ketun häntiä välähtelee, kun laukauksia paukkuu pitkin lahukkaa. Äkkiä on liian pimeätä ja etsimme viimeiset sorsat Sakun kanssa pois. Saalis on pienempi mitä odotimme, itselläni 5 tavia, Tanelilla 2 haapanaa ja 3 tavia, Rikulla tavi ja telkkä, Hesellä 2 tavia, yhteensä 14 vesilintua, harmiksi sen puolen kymmentä katosi vaikka oli koirat.

Paluu matkalla totean ettei tämä jää viimeiseksi kerraksi, kun käyn tuolla. Eikä reissu ollut huono ollenkaan.


                                                                  Rahja

Viikolopuksi suunnataan auton nokka kohti rahjasaaristoa. Alueelle ajellessa ja laavulla iltaa viettäessä enteilevästi näyttää, että hanhet ovat muuttaneet pois jo. Maisemat eivät petä, aluksi alkavat kivikkorantaiset saaret, jossa kasvaa kuusia, mäntyjä ja lehtipuita, sen jälkeen tulee karikkoja, luotoja, pappilankari, jonka sisällä on iso lahukka jossa kasvaa kortetta ja kaislikkoa, pappilankarin jälkeen alkaa kallio luodot, minkä jälkeen on aava meri, minkä takana onkin Ruotsi. Näiden uniikkien maisemien takia tänne jo ajelee viettämään pari päivää, vaikkei saalis päätä huimaisi.

Olemme jahdissa rannan puolella, jossa on matalaa heinikkoa ja kaislikkoa, hanhet loistavat poissa olollaan ja nautimme auringon noususta ja kierrän rannan heinikot, josta saan seisonnasta pari vesilintua, Taneli saa kuvilta tavin ja telkän. Ei mikään iso saalis, mutta ei tulla pois tyhjin käsin.

             
                                                                Kalmari

Viimein koitti syksyn koho kohta, oltiin varattu lokakuulle hanhijahti kalmariin ja matkaan lähti Juha-Matti, Taneli ja minä, paikan päällä liittyi mukaan toinen porukka, joka oli torniosta. Oppaina oli Tuukka ja Niles.

Ensimmäinen aamulento oltiin perunapellolla, jossa meni metsähanhia kokoajan ohite, merihanhet pysyi kauempana ja ei ammuttu laukaustakaan aamulennolla. Tiedossa oli kuitenkin, että jahdista ei tule helppo, koska linnut ovat jo todella arkoja.

Iltalento oltiin majoituksen lähellä, majoitus olikin hieno, rakennus oli toiminut aikoinaan kuninkaallisten vierasmajana, että kyllä siinä kelpasi majailla reissun ajan. Hieno se oli ruotsalainenkin merimaisema, aurinko laski vain eri suunnasta. Iltalennolla meni  sorsia ja hanhia ohitse, sorsille tuli joku ampumatilanne  ja hanhet piti etäisyyden riittävänä.

Seuraavana aamuna oltiin hyvissä ajoin eri paikassa, joka oli hernepelto. Saimme odotella ja jutustella jonkin aikaa, että auringon ensikajo alkoi valaisemaan maisemaa. Kajon suunnasta alkoi kuulua merihanhen ronklotusta ja hahmoja näkymään. Asetuimme kiviaidan varteen naamioverkkojen taakse ja oppaat koiran kanssa puskan sisään.

Ensimmäiset kaksi merihanhea kaartaa kuville suoraan ja on sovittu, että ensikertalainen saa aloittaa ampumisen, mutta jostain syystä kaikki jäätyvät, tökin kaveria kylkeen, hoen et "ammu ammu" ja ei auta kuin ottaa kauempana oleva hanhi jyvälle joka tippuu laukauksesta peltoon ja ensimmäinen merihanheni on saatu, joka piti tulla Ruotsiin saakka ampumaan. Laukaus saa lukon auki ja kaikki muut ampuu toiseen hanheen täyslaidallisen, eipähän jäänyt kärsimään ainakaan, Tuukan koira suorittaa kovalla rutiinilla noudot, onhan se ollut pyynnissä koko syksyn ja se näkyy solakkana ulkomuotona ja varmasti myös kuntokin on hyvä.

Tilanteita tulee nopeasti ja merihanhia tulee eri kokoisina parvina kuville ja hanhia putoaa jokunen, mutta harmiksemme joudumme toteamaan, että toisen porukan panoksilla ei saa hanhia alas, että läpäisy ei riitä, kuuluu vaan ropinaa hanhissa ja haulit kimpoilee paksusta höyhenpeitteestä.

Yllättäin ilmestyy kaksi kanadanhanhea näkyviin, jotka laskevat kovan pillityksen jälkeen kuville, Taneli pudottaa toisen ja kaikki muut ampuu toiseen aseet tyhjiksi, joka jatkaa terveenä matkaa, saa taas ihmetellä et mitä oikein tapahtui. Aurinko nousee ja lento katkeaa yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Oppaat käy skouttaamassa ja löytävät yhden merihanhen, joka on saanut todennäköisesti aamulla osumaa. Onneksi saatiin joku hanhi saaliiksi joka tilanteesta, aamun saldo 7 merihanhea ja kanadanhanhi. Siivoamme hanhet tilalla ja otamme sydämmet ja maksat talteen.

Iltalennolla ei hanhia näy ja joitakin sorsa tilanteita tulee ja saalistakin. Aamulla mennään samaan paikkaan, mutta hanhet ovat saaneet lähtö päätöksen muutolle ja saamme ihailla jatkuvaa hanhi parvien lentoa, kun ne lentävät  rannikkoa pitkin etelää kohti. Reissun saaliin pelasti yksi kiivas lento, josta saimme hanhia saaliiksi. Sorsia ei tullut kuin kolme saaliiksi, sain myös hyvää oppia Tiukalta, kuinka pillittää Greylag hammerilla, komppasin samaa ääntä aina mitä Tuukka pillitti ja sain hyvän startin pillin käyttöön. Hieno reissu, iso kiitos jarjestäjille ja oppaille.


Ihan hyvä syksy vesilinnustuksen parissa, alla pari kuvaa Rahjasta ja Kalmarista.

Kyyhkyjahti

                                                                     Kyyhkyjahti

Kello kolme ajellaan jo viitasaarta kohti, saatiin lupa mennä jahtiin puidulle pellolle jossa ollut hernettä. Odotus on korkealla, kun keväällä ostettu beretta mukana ja olen sillä harjoitellut koko kesän, sekä herneen pitäisi vetää kyyhkyä puoleensa.

Lämpötila on 14 astetta ja ihan kirkas taivas, katselen peltoja joita ohitetaan useita matkan aikana, pellot on valtaosin puimatta. Lopulta Taneli kääntää talon pihaan ja auto jätetään siihen parkkiin, kun puitu pelto on ihan vieressä, pellosta leviää makea tuoksu ja katselemme äkkiä paikan johon menemme. Naamioverkko, kepit ja kaaveet mukaan. Hetken päästä kaaveet on levitetty ja naamioverkko pystyssä, työnnymme istumaan naamioverkontaakse. Aurinko alkaa nousta ja samalla pölähtää sumu ympärille, maisema näyttää lumoavalta. Sumun takia ei lento alakkaan heti vaan saamme istua hyvän aikaa passissa ja katsella maisemaa, sekä auringon nousua, joka loistaa isona sumun lävitse.

Lopulta yksinäinen kyyhky syöksyy vauhdilla kuville ja tulee ihan unelma paikalle ja ensimmäinen ammuttu riistalaukaus beretasta pudottaa kyyhkyn rättinä alas. Saku noutaa kyyhkyn ja odotus jatkuu. Kyyhkyä viuhtoo ja lentelee ohite ja istuvat kuusiin pellon laidalla, mutta ei vaan halua enään tulla kuville, eikä yksikään tule ampuma hollilta.

Sumu hälvenee ja ilma alkaa lämmitä, teemme nopean ratkaisun ja siirrymme puiden alle hetken menee ja kyyhkyjä tulee Taneli pudottaa kyyhkyn ja itse ammun, niin kyyhkystä pölisee höyheniä, mitä ihmettä, ei se tippunut, samantein tulee lisää kyyhkyjä, sama kuvio, TÄH, mikäs nyt, Saku noutaa kyyhkyt. Lähden etsimään kyyhkyjä joita ammuin, vaikka kuinka pyöritään, niin ei löydy kyyhkyjä. Ilma alkaa lämmetä liikaa koiralle ja itselleni, eikä kumpikaan ole vielä ihan täydessä kunnossa, kun ensimmäinen reissu menossa. Pakko luovuttaa ja totean et varmaan haulit vain raapi höyhenpukua ja linnut selvisivät vammoitta.

Lento loppuu kuin seinään ja toteamme et on kyllä kuumakin aurinko porottaa kuumasti, tavarat kasaan ja autoon, autossa lämpömittari näyttää 22 astetta ja sää on kuin kesällä, eli parempi keli auringon ottoon jo, kuin sää metsästää.

Taas sai muistutuksen et metsästys on metsästystä ja se ei mene niin kuin ajattelee, sieltä ei oteta mitää vaan se annetaan, kuitenkin päästiin paistille ja metsälle. Paluu matka menee silmät ristissä, kun ei sitä liikoja tullut nukuttua yöllä ja lämpö tekee olon raukeaksi.

Kesä 2012

Kesä 2012

Kesällä 2012 tuli käytyä kalalla jokunen reissu kalojakin tuli ja hienoja maisemia tuli katseltua. Aikaa kului paljon muuhunkin, kun innostuin ampumaan kilpaa ja sen harjoittelu, sekä kilpailut rupesivat viemään ajan kesällä, tästä syystä loppujen lopuksi ja muiden elämänmuutoksien takia jäi kalastaminen aika vähiin tulevina vuosina, sekä tarinoiden kirjoitteleminen, nyt taas alkoi tuntua siltä, että voisi kirjoittaa tarinaa ja muistella joitakin reissuja, kun niitä on tässä kerennyt tulemaan 2012-2020 välillä. Uusia hienoja jahtikavereita ja kohteita on tullut myös tällä aikavälillä.                                                    

Vaajavirralla

Heinäkuu on jo puolivälin ohittanut ja saan houkuteltua naisystävän kalalle vaajavirralle. Veneen vuokrasin seuralta ja ostettiin luvat kahvilasta, olin myös ostanut Rita vaappuja, jolla tekijä ja kaveri kehuivat saaneen kalaa, niitähän oli päästävä testaamaan. Vaajavirralle oli tullut välimitat käyttöön ja se asetti mielessä haasteita, että saisi ruokakalan, joka osuisi välimittaan.                                               

Saavuttuamme virralle katselen ja totean et on porukkaa kalalla, on rannalla heittelijöitä ja soutajia myös, ei muuta kuin tavarat veneeseen ja vesille, että kyllä sinne sekaan mahtuu. Keli on mitä mahtavin, aurinko on alkanut laskemaan ja ilma hiukan viilenemään. Laitan vapatelineet laitoihin ja uistimet veteen, siimoihin laitoin lyijypainot. Aloitan soutu urakan ja vene alkaa halkomaan virtaavaa vettä. Suuntaan keulan voimalaa kohti ja muistelen kohtaa jossa kaverin kanssa ensimmäiselläni reissulani vaajavirralle nappasi taimen, joka pääsi silloin karkuun, olen nyt korkein odotuksin, että samalla kohtaa tärppäisi, mut mitään ei tapahdu.                                                                                     

Koukkaan matalikon päältä ja tulee ensimmäinen uistin tappio, kun uistin jää pohjaan, kova on yritys ja nujuaminen, että näin ei kävisi, siima sotkut selviteltyä jatketaan ja mennään alaspäin, jossa todetaan, jotta rakkoa pitäisi keventää ja voisi haukata rannassa evästä. Rannalla lihapiirakat menee kahvin kanssa mukavasti alas ja hetken levättyämme jatkamme soutamista ja soutuvuoron ottaa naisystävä. Vene lähtee sujuvasti liikkeelle vaikka painoeroa on meillä 60 kiloa, ylös päin päästyä kuuluu rannalta "Hitto mitä sä noin pienen naisen olet laittanut soutamaan venettä" Molemmat toteamme et miksi ei, et hyvinhän tää sujuu ja alkaa sujumaan muutenkin, saamme heti tärpin ja ylös nousee välimitan kuha, hetkeä myöhemmin nousee toinen.                                                                      

Vaihdetaan soutajaa taas ja taimen tärppiä ei vaan kuulu, saamme pari oikean kokoista kuhaa vielä ja jatkamme soutamista auringon nousuun saakka toivoen taimen tärppiä, joka jää tulematta. Mutta aamulla hyvillä mielin kotiin ja nukkumaan, kun takana mukava kalastus yö virralla.                            

Alhaalla pari kuvaa päijänteeltä ja viimeisenä kuva vaajavirralta.