Kesä 2012
Kesällä 2012 tuli käytyä kalalla jokunen reissu kalojakin tuli ja hienoja maisemia tuli katseltua. Aikaa kului paljon muuhunkin, kun innostuin ampumaan kilpaa ja sen harjoittelu, sekä kilpailut rupesivat viemään ajan kesällä, tästä syystä loppujen lopuksi ja muiden elämänmuutoksien takia jäi kalastaminen aika vähiin tulevina vuosina, sekä tarinoiden kirjoitteleminen, nyt taas alkoi tuntua siltä, että voisi kirjoittaa tarinaa ja muistella joitakin reissuja, kun niitä on tässä kerennyt tulemaan 2012-2020 välillä. Uusia hienoja jahtikavereita ja kohteita on tullut myös tällä aikavälillä.
Vaajavirralla
Heinäkuu on jo puolivälin ohittanut ja saan houkuteltua naisystävän kalalle vaajavirralle. Veneen vuokrasin seuralta ja ostettiin luvat kahvilasta, olin myös ostanut Rita vaappuja, jolla tekijä ja kaveri kehuivat saaneen kalaa, niitähän oli päästävä testaamaan. Vaajavirralle oli tullut välimitat käyttöön ja se asetti mielessä haasteita, että saisi ruokakalan, joka osuisi välimittaan.
Saavuttuamme virralle katselen ja totean et on porukkaa kalalla, on rannalla heittelijöitä ja soutajia myös, ei muuta kuin tavarat veneeseen ja vesille, että kyllä sinne sekaan mahtuu. Keli on mitä mahtavin, aurinko on alkanut laskemaan ja ilma hiukan viilenemään. Laitan vapatelineet laitoihin ja uistimet veteen, siimoihin laitoin lyijypainot. Aloitan soutu urakan ja vene alkaa halkomaan virtaavaa vettä. Suuntaan keulan voimalaa kohti ja muistelen kohtaa jossa kaverin kanssa ensimmäiselläni reissulani vaajavirralle nappasi taimen, joka pääsi silloin karkuun, olen nyt korkein odotuksin, että samalla kohtaa tärppäisi, mut mitään ei tapahdu.
Koukkaan matalikon päältä ja tulee ensimmäinen uistin tappio, kun uistin jää pohjaan, kova on yritys ja nujuaminen, että näin ei kävisi, siima sotkut selviteltyä jatketaan ja mennään alaspäin, jossa todetaan, jotta rakkoa pitäisi keventää ja voisi haukata rannassa evästä. Rannalla lihapiirakat menee kahvin kanssa mukavasti alas ja hetken levättyämme jatkamme soutamista ja soutuvuoron ottaa naisystävä. Vene lähtee sujuvasti liikkeelle vaikka painoeroa on meillä 60 kiloa, ylös päin päästyä kuuluu rannalta "Hitto mitä sä noin pienen naisen olet laittanut soutamaan venettä" Molemmat toteamme et miksi ei, et hyvinhän tää sujuu ja alkaa sujumaan muutenkin, saamme heti tärpin ja ylös nousee välimitan kuha, hetkeä myöhemmin nousee toinen.
Vaihdetaan soutajaa taas ja taimen tärppiä ei vaan kuulu, saamme pari oikean kokoista kuhaa vielä ja jatkamme soutamista auringon nousuun saakka toivoen taimen tärppiä, joka jää tulematta. Mutta aamulla hyvillä mielin kotiin ja nukkumaan, kun takana mukava kalastus yö virralla.
Alhaalla pari kuvaa päijänteeltä ja viimeisenä kuva vaajavirralta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti