Ukko ja nuorukainen saapuivat laiturille mukanaan kaksi
ajokoiraa. Vanha puuvene lastattiin kaikessa rauhassa ukon kokemuksen
mukaisesti, kivääri patjojen päälle jätesäkkiin pakattuna ja muutkin varusteet
tyrskyiltä suojattuina. Tämä oli nuorukaisesta erikoista, koska keli oli tyyni
ja vahva sumu peitti Päijänteen. Nuori narttu sijoitettiin keskituhdolle ja
vanha uros asettui paikalleen keulaan, jossa se oli tottunut kulkemaan.
Nuorukainen tyrkkäsi veneen laiturista ja siirtyi keskituhdolle narttunsa
rinnalle. Ukko veti moottorin käyntiin tottuneesti ensimmäisellä nykäisyllä.
Tämän jälkeen ukko sytytti röökin ja laittoi vedon päälle moottorista. Oli
lähes täysin pimeää, mutta vaalea usva sai kaiken näyttämään valkoharmaalta.
Vene eteni salmesta läpi, jonka jälkeen ukko laittoi kierrokset täysille,
vaikka nuorukaisella ei ollut mitään tietoa miten ukko tässä kelissä pystyi
suunnistamaan, kun rantaviiva katosi jo viidentoista metrin päästä.
Lopulta vene saavutti suuren selän laidan, mutta ukko halusi
tarkistaa tuttunsa omistaman saaren rannat teerien varalta ja antaa
aamuauringon synnyttää tuulta järvenselän ylistystä varten. Pienen hetken
rantoja pitkin ajettua alkoi tuuli avaamaan selkää ja silloin ukko päätti, että
nyt olisi aika mennä ylitse. Tuuli koveni nopeaa tahtia, mutta puuvene eteni
tasaisesti selän ylitse. Lopulta saavuttiin rantaa, joka nousi vuoren lailla ja
vuoreksihan sitä mäkeä näillä lakeuksilla kutsutaankin. Ukko käski nuorukaista
päästämään koirat irti jo viisikymmentä metriä rannasta. Vanha uros katsoi
hetken aallokkoa ja kohta kuului läiskähdys, sekä pian toinen nuoren nartun
liittyessä seuraan. Ukko meloi perästä ja tokaisi joskus ajon lähteneen ennen
kuin rantaan on päästy.
Vuorenrinteestä alkoi kuulua ajokoiran kiljahtelua, kun vene
oli vielä kymmenen metrin päässä rannasta. Ukko röhäytti nauruntyngän ja meloi
nopeammin rantaa kohti. Silloin nuorukainen havaitsi mustavalkoisen naaman
rannalla, joka kuului supikoiralle. Supi katsoi kivien välistä miehiä ja
kääntyi viistottain takaisin mäkeen arvaten miesten aikeet. Ajurit saapuivat
paikalle nuori narttu edellä ja vanha uros perässä, kun miehet olivat juuri
nousemassa veneestä. Ukko huikkasi nuorukaiselle ”juokse nopeasti uran päähän
rinteeseen, supi ei kauaa pysy ajokoirien edessä pinnalla”. Nuorukainen totteli
ja hyppäsi sen kummemmin varomatta veneestä kivikkoiseen rantaveteen. Valmetti
ilmestyi nopeasti pussista ja se oli pian ladattu. Nuorukainen kiipesi
mahdollisimman nopeasti uralle, mutta ajo oli ylittänyt sen jo. Pian ajo jo
katkesi ja välistä kuului pientä ulvahtelua koirien yrittäessä päästä
louhikossa makaavaan elikkoon käsiksi. Ukko kutsui nuorukaisen veneelle
hakemaan reput mukaan ja auttamaan veneen vedossa maihin, jottei aallokko veisi
venettä mennessään miesten ollessa jahdissa. ”On niin tuulista, ettei kannata
ottaa kivääriä mukaan painoksi. On tuota kannettavaa muutenkin tarpeeksi” ukko
totesi, johon nuorukainen vastasi ”Ainahan sitä tarvitaan, kun sitä ei mukana
ole” ja otti aseen selkäänsä.
Kiipeäminen vuorelle alkoi ja koirista ei ollut kuulunut
mitään jo kahteenkymmeneen minuuttiin. Seurueen saavuttua tielle, joka nousee
vuoren sivua alkoi kuulumaan uusi ajo. Koirat tulivat tietä pitkin täydellä
huudolla ja kääntyivät juuri samalla kohdalla takaisin vuoreen, jossa ukko ja
nuorukainen seisoivat. Ajo eteni vuoren yli ja kuului silti, vaikka keli oli
kovatuulinen. ”Kettu” totesi vanha ukko ja käski nuorukaista sijoittumaan
tielle ylemmäksi passiin. Ajo kesti useita tunteja, mutta lopulta se painui
kuulumattomiin. Ajo oli kiertänyt järvenrantavuoria pitkin, mutta ei ollut
missään vaiheessa palannut samaan vuoreen missä seurue passasi.
Ajoon takaisin kiinnipäästäkseen ukko ja poika nousivat
vuoren laelle aukkoon, lupa-alueen rajalle. Ajohaukun kajo kuului enää vaimeana
vuorien takaa ja se eteni kokoajan poispäin. Hetken päästä tuuli oli ainut mitä
nuorukainen kuuli. Nälkä vaivasi jo kovin seuruetta, kun onhan kello jo yli
puolenpäivän, ja he päättivät tehdä tulet. Nopeasti aukonlaidasta löytyi sopiva
tervaskanto, joka oli tarpeen näin tuulisiin olosuhteisiin. Pian nuotio oli jo
kassassa ja makkarat tulilla lämpiämässä. Siinä nuotiolla istuessa ukko kertoi
tarinoita jahdeista ja entisistä ajokoiristaan. Yllättäin kesken kaiken
teeriparvi lehahtaa keloon keskelle aukkoa.
Nuorukainen hivuttautuu polvilleen reppujakkaralta ja
asettaa repun eteensä. Kiväärin on ollut visusti pussissa kokoajan, joten se
pitää poistaa varovaisesti pussista lintujen ollessa kuudenkymmenen metrin
päässä. Vanha pilkkuseiska asettuu repun päälle ja nuorukainen käy makuulle.
Kiikarista nuorukainen huomaa kuinka ruuli riepoo lintuja oksilla. Alaoksalla
istuu komea kukko, jonka nuorukainen valitsee parvesta. Tuuli on onneksi
suoraan nuorukaisen takaa, joten tähtääminen on helppoa tuulesta huolimatta. Ukko
muistuttaa vierestä kuiskaten ”tähtää ihan alareunaan lintua näin läheltä”. Nuorukainen
keskittyy, siirtää ristikon alareunaan lintua ja puristaa rauhallisesti
liipaisinta. Kiikarin tärähdetty laukauksesta, näkyy kiikarin läpi vain tuulen
mukana meneviä höyheniä. Nuorukainen nostaa pään ja pääsee näkemään viime
metrit linnun putoamisesta kelon rungonviertä pitkin. Hetken päästä nuorukainen
on tyytyväisenä tulilla saaliinsa kanssa ja miettii ettei tullut turhaan
otetuksi kivääriä mukaan. Ukkokin on selvästi tyytyväinen nuorukaisen
saaliiseen ja hymyilee. Hetken kuitenkin katkaisee ajohaukku tullessaan
kuuluville.
Ajo etenee vuorien kanjonia pitkin ja on menossa rantaa
kohti. Nuotio levitetään nopeasti ja eväät sekä saalis laitetaan reppuihin.
Alas tielle laskeutuminen menee nopeasti ja tielle tullessa ajo on jo aivan
rannan lähellä. Ukko ja nuorukainen etenevät tietä pitkin mahdollisimman
lähelle ajoa, mutta se hyytyy louhikkoon. Koiria ei näy ja kello alkaa jo
lähestymään pimeänaikaa. Ukko huutaa koiria pois ja uros ilmestyy kotvan
kuluttua, mutta nuorta narttua ei näy, eikä kuulu. Seurue lähtee kulkemaan
veneelle aina välistä kutsuen narttua, mutta sitä ei vieläkään näy. Veneelle
saavuttuaan, he nousevat veneeseen ja lähtevät ajamaan myötätuuleen rantoja
pitkin. Lopulta nuori narttu löytyy rantakivikolta ja on selvästi iloinen
nähdessään isäntäväen.
Kotimatka voi alkaa ja järvenselän ylitys tapahtuu eri
reittiä kuin aamulla tuulen takia. Nuorukainen ei voi kuin ihmetelle, kuinka
kauniilta myrskysääkin näyttää vesillä. Tyrskyt iskevät välillä viileää vettä
kasvoille, mutta se ei nuorukaista haittaa tällaisen päivän jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti