lauantai 24. marraskuuta 2012

Sumusta tyrskyihin


Ukko ja nuorukainen saapuivat laiturille mukanaan kaksi ajokoiraa. Vanha puuvene lastattiin kaikessa rauhassa ukon kokemuksen mukaisesti, kivääri patjojen päälle jätesäkkiin pakattuna ja muutkin varusteet tyrskyiltä suojattuina. Tämä oli nuorukaisesta erikoista, koska keli oli tyyni ja vahva sumu peitti Päijänteen. Nuori narttu sijoitettiin keskituhdolle ja vanha uros asettui paikalleen keulaan, jossa se oli tottunut kulkemaan. Nuorukainen tyrkkäsi veneen laiturista ja siirtyi keskituhdolle narttunsa rinnalle. Ukko veti moottorin käyntiin tottuneesti ensimmäisellä nykäisyllä. Tämän jälkeen ukko sytytti röökin ja laittoi vedon päälle moottorista. Oli lähes täysin pimeää, mutta vaalea usva sai kaiken näyttämään valkoharmaalta. Vene eteni salmesta läpi, jonka jälkeen ukko laittoi kierrokset täysille, vaikka nuorukaisella ei ollut mitään tietoa miten ukko tässä kelissä pystyi suunnistamaan, kun rantaviiva katosi jo viidentoista metrin päästä.
Lopulta vene saavutti suuren selän laidan, mutta ukko halusi tarkistaa tuttunsa omistaman saaren rannat teerien varalta ja antaa aamuauringon synnyttää tuulta järvenselän ylistystä varten. Pienen hetken rantoja pitkin ajettua alkoi tuuli avaamaan selkää ja silloin ukko päätti, että nyt olisi aika mennä ylitse. Tuuli koveni nopeaa tahtia, mutta puuvene eteni tasaisesti selän ylitse. Lopulta saavuttiin rantaa, joka nousi vuoren lailla ja vuoreksihan sitä mäkeä näillä lakeuksilla kutsutaankin. Ukko käski nuorukaista päästämään koirat irti jo viisikymmentä metriä rannasta. Vanha uros katsoi hetken aallokkoa ja kohta kuului läiskähdys, sekä pian toinen nuoren nartun liittyessä seuraan. Ukko meloi perästä ja tokaisi joskus ajon lähteneen ennen kuin rantaan on päästy.

Vuorenrinteestä alkoi kuulua ajokoiran kiljahtelua, kun vene oli vielä kymmenen metrin päässä rannasta. Ukko röhäytti nauruntyngän ja meloi nopeammin rantaa kohti. Silloin nuorukainen havaitsi mustavalkoisen naaman rannalla, joka kuului supikoiralle. Supi katsoi kivien välistä miehiä ja kääntyi viistottain takaisin mäkeen arvaten miesten aikeet. Ajurit saapuivat paikalle nuori narttu edellä ja vanha uros perässä, kun miehet olivat juuri nousemassa veneestä. Ukko huikkasi nuorukaiselle ”juokse nopeasti uran päähän rinteeseen, supi ei kauaa pysy ajokoirien edessä pinnalla”. Nuorukainen totteli ja hyppäsi sen kummemmin varomatta veneestä kivikkoiseen rantaveteen. Valmetti ilmestyi nopeasti pussista ja se oli pian ladattu. Nuorukainen kiipesi mahdollisimman nopeasti uralle, mutta ajo oli ylittänyt sen jo. Pian ajo jo katkesi ja välistä kuului pientä ulvahtelua koirien yrittäessä päästä louhikossa makaavaan elikkoon käsiksi. Ukko kutsui nuorukaisen veneelle hakemaan reput mukaan ja auttamaan veneen vedossa maihin, jottei aallokko veisi venettä mennessään miesten ollessa jahdissa. ”On niin tuulista, ettei kannata ottaa kivääriä mukaan painoksi. On tuota kannettavaa muutenkin tarpeeksi” ukko totesi, johon nuorukainen vastasi ”Ainahan sitä tarvitaan, kun sitä ei mukana ole” ja otti aseen selkäänsä.
Kiipeäminen vuorelle alkoi ja koirista ei ollut kuulunut mitään jo kahteenkymmeneen minuuttiin. Seurueen saavuttua tielle, joka nousee vuoren sivua alkoi kuulumaan uusi ajo. Koirat tulivat tietä pitkin täydellä huudolla ja kääntyivät juuri samalla kohdalla takaisin vuoreen, jossa ukko ja nuorukainen seisoivat. Ajo eteni vuoren yli ja kuului silti, vaikka keli oli kovatuulinen. ”Kettu” totesi vanha ukko ja käski nuorukaista sijoittumaan tielle ylemmäksi passiin. Ajo kesti useita tunteja, mutta lopulta se painui kuulumattomiin. Ajo oli kiertänyt järvenrantavuoria pitkin, mutta ei ollut missään vaiheessa palannut samaan vuoreen missä seurue passasi.
Ajoon takaisin kiinnipäästäkseen ukko ja poika nousivat vuoren laelle aukkoon, lupa-alueen rajalle. Ajohaukun kajo kuului enää vaimeana vuorien takaa ja se eteni kokoajan poispäin. Hetken päästä tuuli oli ainut mitä nuorukainen kuuli. Nälkä vaivasi jo kovin seuruetta, kun onhan kello jo yli puolenpäivän, ja he päättivät tehdä tulet. Nopeasti aukonlaidasta löytyi sopiva tervaskanto, joka oli tarpeen näin tuulisiin olosuhteisiin. Pian nuotio oli jo kassassa ja makkarat tulilla lämpiämässä. Siinä nuotiolla istuessa ukko kertoi tarinoita jahdeista ja entisistä ajokoiristaan. Yllättäin kesken kaiken teeriparvi lehahtaa keloon keskelle aukkoa.

Nuorukainen hivuttautuu polvilleen reppujakkaralta ja asettaa repun eteensä. Kiväärin on ollut visusti pussissa kokoajan, joten se pitää poistaa varovaisesti pussista lintujen ollessa kuudenkymmenen metrin päässä. Vanha pilkkuseiska asettuu repun päälle ja nuorukainen käy makuulle. Kiikarista nuorukainen huomaa kuinka ruuli riepoo lintuja oksilla. Alaoksalla istuu komea kukko, jonka nuorukainen valitsee parvesta. Tuuli on onneksi suoraan nuorukaisen takaa, joten tähtääminen on helppoa tuulesta huolimatta. Ukko muistuttaa vierestä kuiskaten ”tähtää ihan alareunaan lintua näin läheltä”. Nuorukainen keskittyy, siirtää ristikon alareunaan lintua ja puristaa rauhallisesti liipaisinta. Kiikarin tärähdetty laukauksesta, näkyy kiikarin läpi vain tuulen mukana meneviä höyheniä. Nuorukainen nostaa pään ja pääsee näkemään viime metrit linnun putoamisesta kelon rungonviertä pitkin. Hetken päästä nuorukainen on tyytyväisenä tulilla saaliinsa kanssa ja miettii ettei tullut turhaan otetuksi kivääriä mukaan. Ukkokin on selvästi tyytyväinen nuorukaisen saaliiseen ja hymyilee. Hetken kuitenkin katkaisee ajohaukku tullessaan kuuluville.
Ajo etenee vuorien kanjonia pitkin ja on menossa rantaa kohti. Nuotio levitetään nopeasti ja eväät sekä saalis laitetaan reppuihin. Alas tielle laskeutuminen menee nopeasti ja tielle tullessa ajo on jo aivan rannan lähellä. Ukko ja nuorukainen etenevät tietä pitkin mahdollisimman lähelle ajoa, mutta se hyytyy louhikkoon. Koiria ei näy ja kello alkaa jo lähestymään pimeänaikaa. Ukko huutaa koiria pois ja uros ilmestyy kotvan kuluttua, mutta nuorta narttua ei näy, eikä kuulu. Seurue lähtee kulkemaan veneelle aina välistä kutsuen narttua, mutta sitä ei vieläkään näy. Veneelle saavuttuaan, he nousevat veneeseen ja lähtevät ajamaan myötätuuleen rantoja pitkin. Lopulta nuori narttu löytyy rantakivikolta ja on selvästi iloinen nähdessään isäntäväen.

Kotimatka voi alkaa ja järvenselän ylitys tapahtuu eri reittiä kuin aamulla tuulen takia. Nuorukainen ei voi kuin ihmetelle, kuinka kauniilta myrskysääkin näyttää vesillä. Tyrskyt iskevät välillä viileää vettä kasvoille, mutta se ei nuorukaista haittaa tällaisen päivän jälkeen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti