Lokakuun jahtia 2011

Vadstena aamu 8.10.2012

Lokakuussa koitti kauan odotettu hanhijahti Ruotsiin, josta veljeni kirjoitti, että en kerro siitä tässä enempää kuin, että reissu oli hieno kokemus.





Iltalento paikka 8.10.2012

Taivaanranta ja aurinko laskemassa Vätternin suunnassa

Saalis Vadstenasta

KANALINNUSTUSTA

On 5.10 ja katselen lämpömittaria joka näyttää 12 lämpöastetta, puut heiluu tuulessa ja taivas on puolipilvinen. Aamupalan nautittua lähden isää hakemaan. isä odottaa tutusti jo pihassa ja istuskelee reppujakkaralla, joka on jo tuttu näky itselle. Koirat, tavarat ja isä kyytiin ja suuntaamme kohti Naulamäkeä.
Ajokoirat irti ja jään odottelemaan josko ajo lähtisi. Ei ole niin hyvä keli, että viitsisin mennä kyttäämään.
Istuskelen ja juttelen isän kanssa. Kokoajan kuitenkin ajatuksissa pyörii se, että parin päivän päästä lähdetään Ruotsiin hanhimetsälle. Odotukset ovat korkealla, mutta olen varautunut, myös siihen, että voi olla, että ei edes saada saalista. Joten on puhuttu, että jos saadaan hanhi mieheen, niin ollaan tyytyväisiä siihen.
Ja kuitenkin tiedossa, että meillä ei ole opasta ja pillittäminen tapahtuu omin voimin, että silläkin ei voi odottaa liikaa.
Aamu kuluu ja ajo ei tunnu lähtevän, että nappaan haulikon autosta ja otan Sakun ulos. Koira temuaa oikein onnensa kukkuloilla. Mutta täähän sille on sitä parasta, kun pääsee lintuja jahtamaan.
Lataan aseen ja annan haku komennon ja Saku ampaisee kuusikkoon ja minä perässä.
Jonkun matkaa kuljettua pyy lähtee ja yrittää selvitä tilanteesta tulemalla suoraan ylitseni, mutta nopea laukaus pudottaa sen ja kohta suolistan pyytä.
Jatkan matkaa, siinä kävellässä mietin Ruotsin reissua kovasti, jota myös odotan kovasti onhan sieltä kuullut tarinoita hirmu saalleista. Mutta itselle semmoiset 50 hanhen saaliit ei ole mikään tavoite, kunhan saa hyvän kokemuksen ja ei sitä hanhenlihaa viitsisi joka päivä syödä. Sitten sekin, että mihin ne linnut säilöisi.
Olen tullut rinteen reunaan, jossa maasto muuttuu männiköksi. Siinä ajatus katkeaa, kun Sakun suunnasta lähtee ukkoteeri, joka lähtee suoraan kohti minua. Päätän ampua vaikka en tiedä seisoiko Saku lintua, vai karkasiko se koiraa. teeri on hetkessä 10 metrin päässä ja ammun suoraan kaulan varteen lintua. Teerestä ja pitkä höyhen vana, kun lintu putoaa ja totean ajatuksissa, että tuota ei tarvii paljoa lopetella, että osuma on niin hyvä kuin voi olla.
Saku tulee teeren tulosuunnasta ja huudan paikan, joudun toistamaan käskyn ennen kuin koira pysähtyy. tämän jälkeen käsky noutoon ja kohta lintu on kädessäni.
Lähden palailemaan pois päin, kun on jo riittävästi saalista. Paluu matkalla hakkuu aukosta nousee Sakun edestä lehtokurppa ja koira karkaa perään. Jätän ampumatta, kun tilanne ei ole onnistunut ja saalista on jo.
Päivä on pitkällä, tuuli riepottelee puita, pilvet viilettävät taivaalla ja välistä aurinko paistaa pilvien lomasta.
Joten, kun ei ole kunnon ajoja oikein ollut päivän aikana toteamme, että eiköhän ole aika ottaa ajokoirat kiinni.
Näin päättyi mukava lämmin lokakuinen jahtipäivä ja seuraavaksi odotti Ruotsin jahtimaat ja hanhet.

Saalis Naulamäestä 2.10.2011

KUKKO

Kunto Ry kaverit houkutteli minua, että lähtisin Multian valtionmaille metsälle, siellä olisi kämppä vuokrattuna ja siinä yövyttäisiin. Enokin olisi siellä kanssa, kun hänkin kuuluu kunto ry:hyn. Itseäni ei vaan houkuta multian alue, koska se on minulle epäonnen alue. Siellä kuljettiin isän kanssa kolme kuukautta yhteen soittoon ja en saanut yhtään saalista, joka oli jo ihmeellistä, kun pääsin ampumaan haulikolla ja luodikolla teeriä, sekä metsoja. Rupesi jo tuntumaan, että vaikka piipulle istuisi, niin kyllä se ohi menisi. Lopullinen päätös siitä tuli, että en ikinä käy siellä metsällä, kun talvella automme luiskahti ojaan ja jouduimme nostamaan auton ojasta käsipelillä ylös, joskin vähän tunkkia käytettiin apuna ja selkä vääränä nostettiin autoa ojasta.
Isällä taas tuli saalista metsoja ja teeriä, kun kuljimme siellä, niin sai kaikki muutkin, jotka kävi sinä aikana meidän kanssa metsällä.
Siitä lähtien lupaukseni on pitänyt ja en ole edes käynyt alueella. Mutta samaan lupaan kuuluu kukon alue ja olen kuullut, että se on hyvä lintualuetta.
Joten sinne voisin mennä, joten tässäsitä ajellaan kohti kukkoa, keli on puolipilvinen, tyyni ja pakkasta on 1 aste.
Päivä on 15.10 ja olen sopinut Timpan kanssa, että nähdään huoltoasemalla, ennen kuin siirrytään maastoon.
Juomme kahvit, jutustelemme ja lopuksi kerron mihin suurin piirtein menen, jonka jälkeen molemmat suuntaa omiin autoihinsa ja suuntaamme metsästys alueille.
On jo valoisaa ja ajelen teitä pitkin etsiskellen kohtaa johon jäisin. Saavun levikkeen kohdalle ja parkkeeraan  siihen auton. Vasemmalla puolella on vähän aukon tapainen, siellä on taimikkoa ja jokunen korkeampi mänty.
Lasken Vihun ja Hutun hakemaan jänistä ja menen itse laittamaan kuvat puuhun.
Levitän mättään viereen makuualustan, lataan aseet ja käyn makaamaan alustalle. Aloitan suhauttelemaan ja en ole varmaan kerennyt olla siinä kuin 15 minuuttia, niin takaa tulee kaksi teertä suhautan kevyesti ja molemmat istuvat samaan mäntyyn. Matkaa ei ole kuin 100 metriä. otan latvassa istuvan teeren ristikkoon ja puristan rauhallisesti liipaisinta. Laukaus lähtee ja toinen teeri lähtee lentoon puusta, toista ei näy putoamassa ja oletan, että se putosi puunrungon takana alas. Annan Sakulle nouto käskyn ja lähden itsekkin perään ohjaamaan koiraa.
Saku juoksee, hakee lintua, mutta sitä ei löydy. Rupean ihmettelemään, että tuohan pitäisi olla jo selvä homma. Katselen  puun latvaan, joka näyttäisi olevan tyhjä. Ase oli niin paikoillaan, että ei se ohikaan voinut mennä ja yksi lintu sieltä lentoon lähti. Joten kävelen kyttäyspaikalle ja käyn makaamaan ja rupean kiikaroimaan latvaa. Teeri näkyy kiikarissa ja on näemmä kuollut siihen paikkaan ja jäi latvaoksiin kiinni.
Tätä ei ole ikinä käynytkään ja rupean miettimään, että mikäs nyt neuvoksi. Heti on selvä, että tälläinen reilu sata kiloinen äijä ei lähde kiipeemään puuhun, siinä tulee vain itselle vammoja, kun putoaa alas sieltä. Mites jos kaataisi puun, no ei sekään hyvä vaihtoehto, kun maksuttaisi ne sen puun ja kunnioitan muutenkin alueita joilla metsästän.
Sitten saan idean, että onhan luodikkoon mukana puolivaippa panoksia ja jos saisi oksan ammuttua poikki ja tuumasta toimeen. kävelen puun alle ja kiikaroin, että tuo oksa pitää teertä jumissa ja otan oksan ristikkoon. Oksa saa osuman mutta ei katkea ja toinen laukaus katkaisee oksan, teeri nytkähtää alaspäin, mutta jää silti viellä jumiin. Seuraava katkaisee taas oksan ja lintu jää edelleen puuhun. Alkaa noituminen ja hiukan siinä pari ärräpäätä lentää.
Tuumin hetken ja totean, että en kyllä jätä sitä sinne puuhun. En viitsi enään ampua luodikolla, joten kokeilen haulikolla, että jos sillä saisi teeren alas. Kokeilen erikokoisia hauleja ja teeri välistä nytkähtää alas päin. On menossa yhdeksäs haulikon panos, joka on pienimmästä päästä, eli 2,75mm olevaa haulia. Laukauksen jälkeen teeri putoaa alas, ihmettelen, että noilla isommilla hauleilla se ei tullut alas. Ajattelen, että tämä teeri tuli kunnolla ammutuksi ja lihat taitaa olla piloilla, mutta mitä viellä, oksat on suojanneet vartaloa jotenkin, että siivet vain on seulana. Sitkeys palkittiin ja totean, että eiköhän sitä jouda kiertelemään.
Kävelen pitkän lenkin, välistä kävelen järvenranta männikköä ja välistä kumpareista taimikkoa. Mutta mistään ei lintuja lähde lentoon.
Päätän vaihtaa paikkaa ja ajelen tietä pitkin, kun mutkan takaa ilmestyy 7 koppelon parvi, jotka ovat syömässä kiviä tiellä. Onneksi vauhtia ei ole paljoa, muuten olisi koppeloita autonkeulassa. Koppelot lähtevät eri suuntiin, kun ajan lähemmäksi. Tuumaan, että jätän linnut rauhaan, kun kaikki naaraita ja jatkan matkaa.  Ajelen erään tien piston päähän ja lasken Vihun ja Hutun hakemaan ja lähden itse kiertämään.
Olen kävellyt Sakun kanssa jonkun matkaa, kun Vihun ajohaukku alkaa aika läheltä ja käskytän Sakun viereeni. hetken päästä Hutu yhtyy ajoon ja se pyörii ihan ympärilläni. Jännitän, että näinkö pääsisin ampumaan Vihulle ekan jäniksen, kun koira on vasta 8 kuukautta vanha ja sillä jo useampi ajo.
Ajo hyytyy noin tunnin kohdalla ja menen tielle takaisin, jolloin ajo jatkuu taas hetken ja katkeaa kuin seinään.
Ensin ilmestyy Vihu ja jonkun aikaa menee, kun Hutu tulee pois.Hutulla on rinnassa ja kuonolla verta, että siinä lopullinen syy ajon loppumiseen. Siellä pääsi Hutu jänispaistin makuun ja ajoi nuoremman koiran pois, että sai nautiskella itse jäniksen rauhassa
Päivä on jo niin pitkällä, että päätän lähteä kämpälle päin ajamaan.
Soittelen matkalla ajo-ohjeita ja saavun lopulta kämpän pihaan, jossa odottelee iloisia miehiä.
-Terve! Kuuluu useammasta suusta.
Sitten tulee ohjeita, että siellä kinkkua ym muuta ruokana ja sauna on lämpiämässä. Tutkailen pihapiiriä, joka männikkökangasta ja rakennus on hirsimökki. Astun mökkiin sisälle ja miten sieltä lämpö ja erähenkisyys hönkii vastaan.
Seuraavaksi saapuu eno pihaan ja käyn jutustelemaan enon kanssa, jonka jälkeen ruoakin koirat. Juuri ennen pimeää saapuu Eki jolla on koppelo saaliina. Mies vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä ja syystäkin, kun meitäkin on seitsemän miestä jahdissa ja nähty vaihtelevasti lintuja, ehkä siitä se johtuu, että seitsemän miehen päivä saalis on teeri ja koppelo. Että ei saaliilla päästä kehumaan liikaa. Mutta eihän se tärkeintä vaan tämä tunnelma, kun katsomme auringon häviämistä taivaanrantaan ja juttu luistaa.
Jutut pysyykin hyvin erähenkisinä mikä ei yllätä tässä porukassa ja siirrymme saunaan jatkamaan keskustelua. Sauna sijaitsee lammen rannassa ja osa porukasta pulahtaa lammessa, jonka vesi ei varmasti ole mitään lämmintä.
Saunan lämmössä palaan jutuissa edellis viikon reissuun Ruotsiin, josta kokonais saalis oli 8 kanadanhanhea. Mahdollisuus suurempaakin saaliiseen oli, mutta ammuimme samoja lintuja ja välistä söhlättiin muuten. Reissu Ruotsiin oli kuitenkin loistava ja mahtava kokemus. Eikä varmasti jäisi viimeiseksi reissuksi Ruotsiin.
Ilta istutaan pöydän ääressä ja osa porukasta pelaa korttia, juttua ja naurua riittää.
Itse siirryn ulos ja otan koirat ulos tarpeilleen. Lähden kävelemään kuutamon valaisemaa tietä eteen päin ja mietiskelen, että kyllä tämä sitten tuntuu mukavalle, tämä on sitä elämän suolaa mitä minä kaipaan. Tähtitaivas leviää yläpuolellani ja kuutamo valaisee ympäristöä.
Laitan koirat autoon ja menen hellan viereen, johon on tehty nukkuma paikka. Olen niin väsynyt, että vaikka puheen sorina on aika kovaa, niin ei silti mene kuin hetki ja olen unessa.
Herään kellon soittoon ja vaikka muut meni myöhemmin nukkumaan hekin kömpivät ripeästi ylös. Nopeasti paikkailen tavarani ja kysyn, että nähdäänkö myöhemmin täällä kämpillä. Kaikki on lähdössä aika suoraan kotiin, koska valta osa porukasta on jo yöpynyt täällä useamman yön.
Joten päätän, että ajan suoraan kotiin, kunhan päivä on ohi. Keli on selkeä ja pakkasta taas vähän.
Ajelen pohjois osaan aluetta, jossa en viellä ole käynyt. Tulen risteykseen josta alkaa hakkuuaukko, parkkeeraan auton siihen ja lasken koirat hakemaan.
Odottelen teerien tuloa ja ohi menee, joku linnustaja autollaan ja hetken päästä menee autolla ohi pari hirvimiestä.
Yhtäkkiä huomaan, että koivussa istuu teeri, matkaa yli 150 metriä. Lintu ristikkoon ja laukauksen jälkeen lintu lähtee vaikean näköisesti lentoon. En ole varma, että osuinko. Hetken viellä kytättyäni päätän lähteä tutkimaan tilannetta ja vaikka kuinka haetan Sakulla linnunlento suunnasta ei löydy kuin yhdet hajut jota Saku seisoo, siitä ei kuitenkaan lintua löydy, että lintu varmaan selvisikin vahingoittumattomana.
Palaan autolle jolloin jänisajo lähtee käyntiin. Laitan Sakun autoon ja rupean passaamaan. Ajo kiertelee ihan vieressä ja kuvittelen jo mielessä kuinka jänis nousee heinikosta tielle ja lähtee juoksemaan kohti minua. Mutta näin ei käy vaan tulee hukka ja tuumaan, että teen tulet ja alan paistamaan makkaraa. Siinä makkaraa paistaessa alkaa ajo taas ja otan haulikon syliin. Syötyäni vaihdan paikkaa tietä hiukan eteen päin missä ajo on pyörinyt enemmän. Mutta tämän jälkeen ajo hyytyy kokonaan.
Kun ajo ei jatku, niin päätän lähteä kiertelemään. Lähden kävelemään suon reunaa pitkin ja maasto vaihtuu metsäksi ja jossa pääsen koppeloa ampumaan, koppelo lähtee puusta lentoon. Suuntaan koppelon perään ja pääsen yrittämään koppeloa uudestaan, tulos on sama kuin aikaisemmin, eli puhdas pummi.
Jatkan matkaa ja kun olen kauempana, niin käy se miten monta kertaa aiemminkin, pyörähdän ja eksyn kauemmaksi kuin oli tarkoitus. Tämä on käynyt ennekin, kun maasto ei ole tuttua. Vihu tulee luoksemme ja päättelen, että Hutu on jäänyt autolle, kun Hutu ei ole Vihun kanssa. joten rupean ottamaan suuntaa tutkaamalla Hutua ja lähden tutkan osoittamaan suuntaan.
Matkan keskeyttää, kun hirvikoira ilmestyy meidän sekaan ja se lähtee syöksymään Vihua kohti. Vihu ulvoo hädissään ja juoksee karkuun, jolloin taas Saku hyökkää hirvikoiran kimppuun. Minä painan perään ja menen väliin, onneksi hirvikoira ei hyökkää, kun pidän Sakun paikoillaan. Tilanne purkaantuu, kun hirvimies tulee ja ottaa koiransa kiinni. Kysyn mieheltä, että olenko menossa tietä kohti minne olen jättänyt auton, suunta on kuulema oikea.
Matkalla törmään ukkometsoon, joka lähtee puusta siten, että en pysty ampumaan sitä. Suuntaan metson meno suuntaan, kun tiedän kokemuksesta metson lentävän suoraan menosuuntaansa. Saavun aukon reunaan ja kun en ole tarkkana, niin metso karkaa aukon laidasta lentoon. Manaan hetken, että jos olisin ollut tarkkana olisin päässyt ampumaan metsoa. Mutta näin sitä monesti käy ja mitä sen väliä, kun ei niitä kaikkia tarvitse saada ja se koppelo parvi varmasti tarvitsee ukkoa, kun soidin aika tulee. Jostain syystä täällä näkemistä linnuista yli 90% on naaraita, että ehkä hyvä niin, kun en liikaa noita lintuja ole täällä kukossa nähnyt. Vaikka kyllä tapahtumia on ollut.
Saavun lopulta autolle, jossa Hutu on odottamassa. laitan koirat autoon ja juon limsaa. Vaihdan jalkineet ja totean, että ihan mukava paikka metsästellä tämä kukko, että ehkä pitää tulla toisenkin kerran tutustumaan tähän alueeseen, kun ei kahdessa päivässä kaikkea kerkeä katsella.
Lähden ajelemaan ja soitan muille. Ei kuulemma saalista ole tullut lisää ja kuulema muutama tapahtuma on vain ollut.