Kausi 2006-2007

Kausi oli paras saalis kausi, 17 metsästämästäni kaudesta, sain saaliiksi 53 saaliseläintä.

Saaliiksi tuli pari erikoisuutta joista haluan kertoa tarinan ja käyn tässä muutenkin koko kautta läpi.

Eka oli sattuma majava ja toinen oli naaras puolinen korpimetso. Tässä kuvat. Korpimetson vieressä naaras teeri johon hyvä verrata korpimetson eroa.

Kausi alkoi sorsastuksella, 20 elokuuta olimme matkalla Petäjävedelle, jossa odotti pari lampea, johon olimme saanet luvat maan omistajalta.

Sää oli turhan lämmin oli 23 astetta lämmintä ja aurinko pilkisteli pilvien välistä. lammen rannassa todettiin, että lampi pullotti sorsista.

Klo 12 alkoi hirveä jytinä joka puolella jota kesti parin tunnin verran.

saaliiksi sain neljässä tunnissa Tavin, Haapanan ja 6 telkkää, isän saalis 5 Telkkää.

Jonka jälkeen vein isän kotia ja kävin kiertämässä Toivakan suunnalla pari lampea mistä saaliina pari telkkää.

Ihan kiva saalis kauden aluksi.

SATTUMA MAJAVA

Vettä ripsii ja auton pyyhkijät vetää veden pois, on Syyskuun 3 ja ollaan matkalla jäniksiä metsästämään ja on tarkoitus myös tarkistaa pari lampea, jos niistä vaikka joku vesilintu löytyisi.

Päästään perille ja koira irti.

Koira lähtee hakemaan, kausi on alussa ja haku kestää ei tunnu oikein lähtevän ylös ja eikä koirakaan ole vanha, ehkä siinäkin syy miksi ei tapahdu.

Joten ei muuta kuin lampia kiertämään ja kyllä hiki irtoaa jo ekan lammen kierrettyä, joka on hetto rantainen ja eihän sieltä sorsia löydy, mutta majavanpesä löytyy.

Mietitään Juha-Matin kanssa, että onko majava luvassa, muistan että minulla on metsästysajat taskussa olevassa lupakansiossa.

-Kato sehän alkaa 20 elokuuta, että ammutaan , jos tulee hollille

Juha-Matti kertoo, että on pari majavaa ampunut joskus. Lampi on tyhjaä ja siirrytään toista lampea kohti joka on 200 metrin päässä. Lampi vaikuttaa tyhjältä ja olen tulossa lammen päässä olevan ojan rantaan, niin silloin tavi hyppää nenän edestä lentoon. Tavi kiihdyttää ja pääsee 15 metrin päähän jolloin haulisuihku tavoittaa linnun. Virveli selästä jossa on lyijy paino siiman päässä ja parilla heiton jälkeen lintu on rannalla.

Ajoa ei kuulu joten päätetään siirtyä toiselle palalle 10 kilometrin päähän.

Siellä lähdemme heti suuntaamaan lammen rantaan josta olen ampunut sorsia useita, lampi on ollut hyvä varsinkin muutto aikaan, sillloin se kannattaa ehdottamasti käydä katsomassa. Nyt ei ole muuttoaika, mutta kyllä siellä silti saattaa, joku olla. Rantaan päästyämme vasta rannalta lähtee tavi, joka kartaa kohti, pauke alkaa ja Juha-Matin laukaus heiluttaa lintua, joka liitää ojansuuhun lammen päähän. Heti melkein ojansuusta lähtee tavi kiertämään lampea, tavi kartaa kohti samaa linjaa kuin edellisessä tilanteessa. Laukaus kajahtaa kerran ja Juha-Matti saa tavin alas.

-Mä lähden katsoon ,että löytyykö se toinen tavi lammen päästä.

Menen polkua pitkin ja pääsen ojan varteen, jolloin majava syöksyy metrin päästä veteen.

En epäiröi hetkeäkään, jyvä niskaan puristus ja vesi räiskähtää. Majava potkii rinkiä ja lähtee etenemään lampea kohti. Meinaa iskeä hätä, että nyt se menee, mutta jostain syystä majava käntyy ympäri ja lähtee porskuttaan kohti minua, kun majava on ihan edessä ammun viellä kerran päähän ja äkkiä jalkaan kiinni ja majava sätkii rannalla.

Olen hiukan hölmistynyt, kun lammen päästä ei löydy haavakko tavia, vaan sieltä löytyi tämä majava. Juha-Matti on myös ihmeissään, kun tulen majavaa kantaen.

Lähdemme autoa kohti ja kilometrin matka majavaa raahaten tuntuu raskaalta, mutta ei haittaa, sillä sain ekan majavani sattumalta.

Riku ja isä kanssa katsovat ihmeissään majavaa, ilme kertoo et ompa outo sorsa.

Ajoa ei sinä päivänä kuulu ja lähdemme kotiin päin.

Totean, että jos ei olisi katsonut sitä metsästysaikaa edellisellä lammella, niin en olisi ampunut majavaa, kun se hyppäsi ojaan ja jos ei tavi olisi lentänyt lammen päähän en olisi mennyt sinne. Päättelimme myös, että tavi oli sama kuin mikä tuli heti sieltä lammen päästä, toista tavia ei löytynyt mistään, vaikka kuinka etsimme.

Kotona majava vaakaan jolla painoa noin 20kg ilman suolia.

Näin sain ensimmäisen majavani ja siitä innostuneena aloin myös keväisin harrastamaan majavan metsästystä.

KORPIMETSO

Kello soi on syyskuu ja toinen kanalinnun metsästys päivä. Lämpömittari näyttää 12 astetta ja on puolipilvistä. Ei vaikuta, että kannattaa mennä kyttäämään lintuja.

Serkkuni Olli on tullut etelä-Suomesta kanalintujahtiin. Olen mielissäni, kun serkun kanssa pääsee pitkästäaikaan metsälle, onhan siitä aikaa, kun viimeksi nähnytkin hänet.

Koirat ja isä käydään hakemassa ja lähdetään matkaan. 40 kilometrin ajo sujuu suht nopeasti.

Lintu laukku olalle ja patruunavyö uumalle ja matkaan.

Kiertäessä tuntuu kuitenkin orvolta ja alastomalta, kun Dooris saksanseijonani ei ole enään mukana, tämä on jo kolmas syksy ilman lintukoiraa. Doorikselle tuli syöpä joka oli levinnyt ja jouduimme lopettamaan Dooriksen.

Kävellessä samoja paikkoja kuin Dooriksen kanssa , muistelen kuinka tosta ammuin sille ekan teeren seisonasta ja haikea olo valtaa hiukan mieleni. Tällä alueella kiersin useamman vuoden koirani kanssa ja tunnen paikat kuin omat taskuni.

Mutta teeriä ei löydy kuin jokunen. Lähdetään etsimään metsoja, kierretään männikköä ja kuusikkoa missä metsoja yleensä on. Mutta mistään ei metsoja lähde.

Lenkki on melkein lopussa ja lähestymme tietä, silloin katajan alta hyppää akkateeri, tilanne on eka kunnon tilanne ja lintu tippuu alas ja eka kauden kanalintu on alhaalla. Iltapäivä lähenee ja päätämme mennä paikkaan josta veljeni pudotti ensimmäisen seisonnasta ampumansa teeren Doorikselle, se on varma paikka siellä on aina teeriä. Ensin syömme ja lähdemme sen jälkeen kiertämään. Kävelemme siemenviljelyksen laitaa ja lintu nousee lentoon alkaa ampuminen ja minun viimeinen laukaus pudottaa linnun alas, joka lähtee juoksemaan ja räpistelemään karkuun.

Laitan äkkiä pienihaulista panoksen aseeseen ja ammun lintua päähän. Laukaus lopettaa linnun juoksun. Akkateereltä lintu näyttää aluksi.

Mutta, kun palaamme autolle isä sanoo, että eihän tuo mikään teeri ole. Rupea tutkimaan lintua ja otan akkateeren viereen, juuri ampuma lintuni on hiukan isompi kuin eka ja kaula on koppelon kaula höyhenien värinen. Kuvat saalista ja päätämme lähteä kotiin, jossa netistä etsimään mikä tää lintu mahdollisesti on ja tietoa löytyy, että naaras puoleinen korpimetso on pikkaisen isompi kuin akkateeri ja väritys hiukan erillainen. Tulen tulokseen, että sain ekan korpimetson, joka kylläkin on naaras. Kanalintukausi lähti mukavasti käyntiin tästä.

Kanalintuja tuli hyvin saaliiksi kauden aikana ja tutustuin uusin alueisiin jotka lahjoitti hyvin saalista ja ajokoirani Vaino rupesi ajamaan hyvin, ammuin Vainolle 6 jänistä ja yhteensä 12 jänistä koko kauden aikan, joka paras jänismäärä jonka saanut kauden aikana.

Vanha ajokoirani Visa jouduttiin lopettamaan, kun siltä meni sydän. Keväällä yritettiin majavaa, mutta joku oli kerennyt ampumaan majavan pois. Kevään ja kesän aikana heräsi joku himo, että hanhia pitää kuvastaa ja rupesimme hankkimaan kuvia ja pillit.