Kausi 2007-2008

Kausi 2007-2008

Oli elokuun 10 ja polte metsälle oli hirveä ja niin käytiin Petävedellä jossa Taneli pudotti kyyhkysen, alku kaudelle oli saatu.

Seuraavana päivänä pohdin, että mihin sitä pääsisi ja olisi kyyhkyjä enemmän ajattelin, että mites paikka jonka satuin löytämään viime vuonna ja eikun Rikun kanssa sovittiin, että lähdetään katsomaan paikkaa.

12 Elokuuta ajamme isän ja Rikun kanssa paikkaa kohden.

Isä lähti katselemaan mustikoita ja myö passiin. Hetken oltua alkoi kyyhkyjä tulemaan.

Mutta ampuminen ei sujunut, viimeinen tilanne ja siitä putosi kuvan kyyhky. Onneksi isä poimi pari ämpärillistä mustikoita. Totesin kuitenkin, että edellisvuonna löytämäni kyyhkyjen lepopaikka ja lentoreitti vaikutti hyvältä paikalta,

joten 18 päivä uudestan matkaan isän kanssa.

Isä meni taas marjoja poimimaan ja minä passiin.

Yhtäkkiä huomaan, että lepopuun latvassa istuu kyyhky, hivutan magnumpiekkarin lintua kohden, ristikko on linnun kyljessä laukaus lähtee ja niin lintukin. Tiedän, että ase ei liikkunut eli kiikari ei ole kohdallaan ja tuumaan ettei enään kannata yrittää piekkarilla.

Tässä se nähdään, että aina pitäisi luotiase testata ennen kautta. Mutta kohta tulee uusi tilanne kyyhky lentää ohi ja kaksi pummia.

Ei ole totta olen ampunut paljon kiekkoja ja harjoitellut. Silti osuminen ei meinaa sujua.

Soitan isälle ja tuskailen, että miten tämä näin vaikeata on.

Kohta taas kyyhky lentää ohi, tällä kertaa lintu tippuu ja kiiruhdan hakemaan linnun. Ei mene kuin hetki ja taas kyyhky pölähtää näkyviin, se syöksyy puiden sekaan etten kerkeä ampumaan mutta jää näkösälle istumaan kuusen oksalle, siitä se tipahta alas. Pienellä aikaa tulee kaksi kyyhkyä lisää jotka molemmat tiputan.

Viimeiseksi tilanteeksi ilmestyy taas puun latvaan kyyhky, hetken mietin ammunko vai ei, kun matkaa on haulikolle turhan paljon, mutta päätän yrittää, ei tulosta ekalla paukulla, mutta kyyhky lähtee kohti ja toisella laukauksella höyhenet pölähtää komeasti ja näin minulla on viisi kyyhkyä saaliina.

Tuumaan, että tämä saa riittää ja olen onnellinen, kun ampuminenkin sujui loppujen lopuksi hyvin.

HAILUOTO

Sorsalla käytiin Petäjävedellä ja saatiin saaliiksi 8 sorsaa, että ei niin hyvin kuin edellisvuonna. Mutta meitä oli ruvennut vaivaamaan hissun kissun hanhi hulluus Tanelin kanssa ja niinpä elokuun 23 istumme autossa, jossa on hanhen ja sorsan kaaveita, teltat ja kumivene. Olemme intoa täynnä ollaan kuitenkin menossa kaikkien kehumalle vesilintujen metsästys paikoille.

Kartasta etsimme, että mistä mennään rantaan eksymme Fiatilla huonolle hiekka tielle ja ennekuin tajuamme olemme jumissa hiekassa.

Yritämme kaikkemme ja hiki lentää,

sekä kirosanoja. Pimeä laskeutuu ja emme pääse irti. Taneli on sitä mieltä, että hakisimme apua jostain talosta. Mutta en ole samaa mieltä koska on jo myöhä. Joten ei muuta kuin tavarat autosta ulos aamua varten ja menemme nukkumaan autoon.

Herään tanelin huutoon:

-Sorsia sorsia ihan älyttömästi!

-Missä missä

-Tuolla tuolla

En näe mitään joten en ole varma oliko se Tanelin unta vai kiertikö sorsia auton yläpuolella.

Pari tuntia huonosti nukuttuamme alamme kaivaa kumiveneen pohjaan kuuluvalla vanereilla autoa hiekasta. Emme enään kiroile vaan keskitymme hommaan ja niinpä lopulta pääsemme irti.

Ajamme nyt kunnon tietä rantaan, että pääsemme varmasti rantaan. Venettä kuntoon laittaessa näkyy hanhia ja sorsia ilmassa. Kummatkin kiirehtii, mutta kun pääsemme merelle kaislikoihin lintuja ei pompi eikä lennä hollille, että se siitä hätäilystä.

Päivällä syötyämme päätämme mennä muualle ja ajamme etelään päin itäiselle rannalle ja lähdemme kiertämään rantaa. Yhtäkkiä kuuluu rääkäisy ja heinäsorsa ampaisee kahden rannassa olevan veneen välistä selälle päin, otan jyvän nokan eteen ja sorsa tippuu rättinä alas.

muuta ei siellä ei tapahdukkaan ja palailemme iltalentoa varten aikaisempaan pohjukkaan, josta tuo kuva on otettu missä kaaveita vedessä.

Kaaveita laittaessa kuuluu:

-Hanhia

-Missä?

-Tulee suoraan kohti

Jään seisoon liikkumatta kuvien sekaan ja Taneli alkaa pillittää hanhien varjot lipuu kohdaltani ja ihmettelen et miksei paukkunut, äkkiä se selviää hanhet on sepelhanhia, että Tanelilla ihan hyvä syy jättää ampumatta.

Iltalennolla alkaa tapahtua pillitämme ja sorsia tulee tasaisesti mutta taas ampuminen ei suju.

Illan viimeisetä tilanteesta Taneli tiputtaa Tavin.

Seuraavana aamuna näemme ison hanhi parven joka lentää kaukana. pillitämme ja näytää, että osa parvesta kääntyisi kohti, mutta ne palaavat takaisin parveen. Lähden kiertelemään ja pari tavia hyppää lentoon, josta ekalla laukauksella putoaa tavi alas mutta toisella laukauksella ei ole mitään vaikutusta toiseen taviin. Tanelilla tuntuu olevan tilanteita, kun olen kävelemässä, koska haulikko paukkuu tasaisesti mutta tulosta ei tule.

Emme olleet kuvastaneet aamulla aikaisemmin ja en luottanut siihen, että linnut lentää niin hyvin aamulla, että jos olisin pysynyt kuvilla olisin päässyt ampumaan useammin.

Ruoakailessa ilmestyy yhtäkkiä neljän marihanhen parvi, joka ihan selvästi hakee paikkaa laskeutumiselle, kun linnut kartaa pohjukkaan alkaa hirveä tulitus vasta rannan niemestä, joku siellä ampuu 200 metriin hanhia.

Ärräpäitä tulee muutama, koska ihan turhaan ampui mies tommoiseen matkaan ja minulla oli luodikko mukana, jolla olisin voinut yrittää, jos hanhet olisi laskeutuneet. Mut se siitä ei mahda mitään.

Iltalento on pettymys meille ei laukaustakaan tarvitse ampua, kun taas pitkän matkan ampuja ampuu vähän väliä.

Aamulla noustaan teltasta ja vasta rannalla lentää hanhiparvi matalalla, yksi hanhista jää hauliparven keskelle, kun joku ampuu niitä, mutta silti koko parvi jatkaa merelle.

Äkkiä kiirehdimme kuvia levittämään ja passaamaan tilanteita ei tule. Lintuja kyllä näkyy, yksi heinäsorsa lentää kohti niemeä missä on sama mies mikä ampui hanhia edellispäivänä.

-Ampuu varmana

Sanon ivallisesti koska sorsa lentää sata metriä korkealla.

laukaus pamahtaa ja sorsa tipahtaa rättinä, katsomme Tanelin kanssa epäuskoisina, että mites tuo nyt kävi noin.

Rantaan palattuamme mies tulee siihen ja rupeaa selittämmän, että hän käyttää hevishotteja ja haulit on 4.5 mm:siä. Emme olleet kuulleet tämmöisistä aikaisemmin ja mietimme, että ehkä noita voisi kokeilla joskus itsekkin.

Olemme jo niin väsyneitä, että emme jaksa enään iltalennolle ja olemme todenneet, että aamulennolla lentää lintuja enmmän.

Aamulla päätämme lähteä kiertämään eteläpäähän Hailuotoa. Kohti rantaa kävellessä kuuluu yhdestä kohtaa tasainen ampuminen. Lähempänä rantaa näemme, että joku on tehnyt naamioverkosta kojun, joka on keskellä vettä. Kaaveita miehellä on kojun ja rannan välissä, kojun ohi viipottaa tasaisesti sorsia ja haulikko paukkuu. pauke jatkuu kokoajan, kun kävelemme pois päin. Toteamme, että siinä taitaa olla yksi parhoista kohdista.

Viimeiseksi reissun tilanteeksi tulee, kun heinäsorsa hyppää kaislikosta lintu tippuu haavakkona kaislikkoon ja vaikka kuinka etsimme emme löydä lintua.

Taas muistuu Dooris mieleen, ei olisi mennyt kauaa kun olis koira niin lintun olisi kädessä.

Niinpä lähdemme kohti Jyväskylää ja mietimme, että jostain syystä paikka ei meitä niin hirveästi innostanut. En tiedä mikä lie oliko odotukset liian korkealla vai missä vika.

Kaikkea koettiin vastoin käymisiä ja paleltiin yöllä teltassa, kun oli niin vietävän kylmä. Mutta kyllä jotain saatiin ja koettiin.

Kauden aikana tuli saatua jokunen metso ja teeri. Vainon ajot paranivat kokoajan ja jäniksiä kaatui. Mieleen painuvimpana reissuni kauden loppu puolella. Josta kuvakin tossa.

JÄNISJAHTIA

On helmikuun 21 ja pakkasta 3 astetta sää pilvinen. Ajelen Vainon kanssa Korpilahdelle päin Korpiahoon metsälle. Rupeaa olemaan viimeiset mahdollisuudet käydä metsällä.

Saaliiksi en ole kauden aikan saanut kuin viisi jänistä, mutta nyt on mahdollisuudet hyvät.

Keli on hyvä ja koira on levännyt. Risteys ennen aluetta tulee ja käännyn aluetta kohti. Tien kunto huononee ja muuttuu metsäkoneella ajetuksi uraksi, jonka pakkanen on sopivasti kovettanut, joten ajan rohkeasti eteen päin.

Saavun risteykseen josta en uskalla ajaa eteenpäin ja mikäs tästä koiraa irti laskiessa, kun tässä niitä jäniksiä on ollut ympärillä. Auto jää jumiin hankeen, kun ajan sitä parkkiin. Ei kun autosta ulos ja koira irti.

Rupean lapioimaan lunta auton sivulta ja alta pois, näin aion varmistaa, että pääsen lähtemään, kun on aika palata kotiin.

Kerkeän vain pari lapiollista lunta heittämään, kun alkaa kiivas ajo haukku ja jänis tulee tietä kohti minua. Ei ole kiire ampumaan antaa ajaa.

Saan autonpaikan kuntoon ja kaivan haulikon esiin. Ajo kiertää korkean mäenrinnettä pitkin edes takaisin ja alkaa lopulta kaartamaan kohti.

Jänis ilmestyy sadan metrin päästä tielle ja lähtee lönköttelemään rauhassa kohti, 20 metrin kohdalla haulikko olkapäälle ja jänis hyppää neljä metriä korkealle, laukaus lähtee ja jänis tippuu ojaan kuusen alle sätkien hiukan. Totean ajtuksissani vain, että eipä totta ole lentoon jänistä aikaisemmin tullu ammuttua. Mittaan tieuralla olevasta jäljestä matkan putoamiskohtaan. Matka viisi askelta eli noin viisi metriä, että olipas loikka. Liekkö jänis tuolla tavalla aikaisemmin pitänyt henkensä.

Vaino tulee kiihkeästi haukkuen kaadolle ja on mielissään. Syö sisukset ja ottaa verta ja lähtee mäkeen.

Uusi ajo ei lähde yhtä nopeasti mutta lähtee kuitenkin kympin haulla, ajo lähtee välittömästi etenemään pois päin ja menee kuulumattomiin. Lähden seuraamaan ajoa tietä pitkin kävellen ja välillä tutkaten, että missä koira menee. Tunnin rämmittyä lumista tie uraa pääsen ajon tuntumaan ja rupean kuulemaan haukkua välistä.

Pysähdyn kohtaan missä tiukempi kuusikko loppuu ja harvempi alkaa. Ajattelen, että jos jänis juoksee metsää pitkin niin näen ampua sinne kuusikkoon ja tästä ei muutenkaan kannata pyrkiä lähemmäksi, koska kuulostaa, että ajo on lupa-alueen ulkopuolella.

Olen kuunnellut ajoa lähes puolituntia, kun haukku lähenee ja oikealle ilmestyy valkoinen jänis kuin aave. Jänis pysähtyy tällä kertaa paikoilleen, kun nostan haulikon. Jänis jää laukauksesta paikoilleen, ei edes jalka heilahda. Kävelen jäniksen luo ja otan hihnan esiin valmiiksi, koska Vainosta ei aina tiedä onko se mielestään ajanut tarpeeksi.

Välistä kun Vaino saa sen pään, että nyt ajetaan, niin silloin ei edes auta, että pääsee 20 metrin päähän ja karjaisee perk... pysähdy. Tämä voima sana toimii yleensä jos muuta huutaa niin koira vaan jatkaa matkaansa ja vaikka joskus on jänis nurin niin vilkaisee vain ja painaa ohite.

Mutta tällä kertaa Vaino tulee luokse ja antaa kiinni nätisti. Hyvittelen koiraa ja kehun sitä.

Häntä heiluu ja näkee ilmeestä, että onpa meillä mukavaa.

Mutta ei makeaa mahan täydeltä päivä on keskipäivän korvilla ja totean Vainolle, että eiköhän tämä meille riitä tältä erää. Vaikka valoisaa olisi viellä runsaasti. Kävelen autolle ja laitan koiran autoon. Otan jänikset ja laitan auton päälle kännykän, johon olen virittänyt itselaukaisimen päälle ja saan hyvän saalis kuvan.

Hyppään autoon ja lähden ajamaan kotia kohti. Tämä jäi kauden viimeiseksi reissuksi millä sain saalista.

Kausi oli hyvä ja kävin paljon metsällä ja saaliittomia reissujakin tuli paljon, mutta tämmöiset kauden lopussa itsekseen kaksi jänistä saaliiksi reissut ei onnistu monesti. Siksi nämä tälläiset reissut jäävät yleensä parhaiten mieleen.