Hanhihulluuden alku.

Tässä  itse ampuman hanhenlihan maku  suussa, on hyvä alkaa miettimään mistä tämäkin hanhihulluus sai alkunsa ja miten pitkälle se sai minut veljeni kanssa menemään. Kaikki sai alkunsa 2006 syksyllä, kun olin armeijassa ja hanhenmuuton aikana sattui tuulet sopivasti puhaltamaan idästä, joka toi tämän surullisen kuuluisan hanhi syksyn koko suomenniemen leveydelle. Pääsimme ampumaan useamman kerran hanhia syksyn kuluessa, tosin ylipitkille matkoille, mutta kuitenkin kuvitelluille pudotusetäisyyksiltä. Tämä loi mieleemme ajatuksen, että ne olisi voinut saada lähemmäksi, mikäli meillä olisi hanhen kaaveita käytössä, jolloin pudotus mahdollisuudet olisivat parantuneet huomattavasti.

Keväällä kun pääsin armeijan harmaista, aloimme katsomaan veljeni kanssa jenkkiläisiä vesilinnustus elokuvasarjoja ja se sai kipinän syttymään. Kipinä sai päähämme  ajatuksen, että onhan se mahdollista saada hanhia lähemmäksi  vaikkei pellolla olekkaan, kun on suolla tai vesistöllä jahdissa. Tällöin voisi päästä ampumaan vaikka kiväärillä, vähän kauemmaksi laskeutuneet hanhet tai jos ne saisi lentämään kuvien yli tarpeeksi matalalta, voisi niitä päästä ampumaan haulikolla. Ajatus siis syntyi, että ostamme ja valmistamme pienen hanhikaave setin, joka parantaisi mahdollisuuksiamme saada hanhia kuville pillittämällä. Timo päätyikin ostamaan ensimmäiset uivat hanhikaaveet kesän kuluessa ja pillin, sekä minäkin ostin halvan pillin. Valmistin muutaman silhuettikaaveen hanhia varten ja harjoittelin kesänajan pillitystä parhaani mukaan.
Ennen kauden avausta päätimme miettiä, missä pääsisimme yrittämään hanhia ja milloin olisi järkevintä niitä lähteä yrittämään.  Päädyimme lähtemään Hailuotoon sen ollessa kuuluisa merihanhien pesintäalue ja ajankohdaksi päätimme 23. elokuuta, jolloin saisi kiväärillä jo hailuodossa ampua. Tämä johtui siitä, että Timolla on ollut hanhitilanteita jo aiempina vuosina käydessään Kuivaniemelle sorsalla ja uskoimme mahdollisuuksiin saada hanhet laskeutumaan, mutta johonkin kauemmaksi kuin suoraan kuville. Reissu oli suuri pettymys ja emme saaneet paljon kokemusta hanhien kanssa pelaamisesta, mutta kerran saimme pillitettyä rauhoitetut hanhet kuville ja sitten yhden kerran yksinäisen merihanhen kääntymään ympäri pillillä.
Syksyn aikana kävimme kokeilemassa hanhien kuvastamista Keski-Suomessa ja pari kertaa saimme havaintoja hanhista. Kerran olimme Timon kanssa kuvastamassa metsähanhia suojärvellä, alueella jossa isän metsästyskaveri oli nuorena kävellyt sumussa mustikoita syömässä olevien metsähanhien sekaan, mutta  kokemattomana metsästäjänä jättänyt ampumatta, koska ei tunnistanut lintuja. Olimme laittaneet kolme uivaa kaavetta järveen narulla ja maalle silhuettikaaveita kymmenkunta. Harjoittelimme siinä rauhassa pillitystä, vaikka meillä olikin vain merihanhipillit ja yritimme metsähanhia. Yllättäen kuulemme vaimeaa metsähanhen kaakatusta ja sitten näemme puitten latvoja viistävän 20-30 hanhen parven tulevan viistottain järveä kohti. Pillitämme ja hanhet vastaavat vahvasti sekä etsivät äänenlähdettä. Ilmeisesti hanhet eivät huomaa kuviamme, vaan jatkavat matkaansa kohti etelää lentäen ohitsemme vain 150 metrin päästä puiden takana. Tämä nostaa intoamme, koska emme oikeastaan uskoneet sen olevan mahdollinen tapahtuma, että saisimme kyseiseltä alueelta joskus hanhia ampumahollille ja se oli jo hyvin lähellä. Loppu syksyn aikana tilanteet eivät ole yhtä lupaavia, mutta se ei kuitenkaan saa intoamme laantumaan.

Kaavekokoelma 2008

 Tulee kesä 2008 ja nyt olemme katsoneet paljon pillitys- ja hanhenmetsästysvideoita, joista ammennamme tietoa parhaamme mukaan. Päätämme lisätä hanhikaaveiden määrää ostamalla erillaisia peltokuvia, koska nyt meillä on metsästysoikeudet parille pellolle ja kaaveita voisi käyttää aivan hyvin vesistön rannalla sekä soilla kuvastaessa.  Valmistin myös kokeilun vuoksi muutaman lasikuitukaaveen. Ostin myös kesällä itselleni Remingtonin pumppuhaulikon, joka soveltuisi teräspanoksille ja sillä olisi mahdollisuus ampua lyijyä raskaampia hauleja. Hanhien saamisen kuville oletan olevan todella vaativa tehtävä ja haluan olla varma, että pystyn tiputtamaan hanhen, kun se on alle 40 metrin etäisyydellä. Etsin sopivaa panosta haulikkooni ja löysin sopivan lyijyäpainavammalla hauleilla olevan panoksen, ja olisin nyt valmis syksyn hanhijahteihin. Etsimme paikkaa, jossa pääsisimme kuvastamaan merihanhea kaikessa rauhassa ilman toisten sekaan tulittamista. Löysimme yllätykseksemme valtionmaan, jolla saisi ampua teräs- ja volframhauleilla, mutta kiväärillä ei saisi ampua ennen syyskuuta. Olimme myös oppineet, että merihanhet lähtevät liikkeelle pesimäseuduiltaan pari päivää kauden avauksen jälkeen ja ajattelimme olla vastassa näitä hanhia etelässä Rahjan saaristossa.

Sumu satamasta katsottuna

Lähdimme Rahjaan 22. päivä elokuuta ja koko saaristo oli saapuessamme sumun peitossa. Lähdimme satamasta kumiveneellä kuljettamaan tavaroita, joita olimme varanneet reilusti mukaan, koska joudumme olemaan mantereelta eristyksissä kaksi yötä. Saimme ensimmäisen lastin kuljetettua ja Timo lähti hakemaan toista lastia. Pian kuulen jo ensimmäisen hanhiparven lähestyvän, kun odotan Timoa saapuvaksi lastin kanssa veneellä. Otan hanhipillin esiin ja puhallan ensimmäiset kutsuäänet . Välittömästi kaakatuksen määrä yli satakertaistuu, kokemus on mullistava! Oletin pillittäväni muutaman hanhen ryhmälle ja vastausääniä kaikuu takaisin koko lahden saarien muodostaman lahden leveydeltä. Kuulen kuinka parvikiertelee sumun seassa ja kuulen niiden siipien huminaa, kun hanhet ylittävät minut, lentäen sumuverhon yläpuolella. Hanhet eivät välitä enää pillityksestäni ja jatkavat matkaansa, mutta tunne oli huumaava. Ensimmäistä kertaa jouduin tuntemaan jännityksen siitä, kun hanhet lähestyvät ja odottamaan pääsyä laukaisemaan aseeni hanhia kohti hyvältä paikalta. Veljeni saapuu pian kaaveiden kanssa ja alamme levittämään niitä. Kesken levittämisen taas kuuluu hanhien ääniä, vedän nopeasti pillin esiin ja puhallan. Taas äänimäärä kasvaa räjähdysmäisesti, mitä tämä on?! Hanhet lähtevät kiertelemään saarien välissä, mutta kääntyvät pian pois. Mielessäni jyskyttää ajatus siitä kuinka paljon täällä on hanhia vai onko nämä Hailuodosta ja Limingasta lähteneitä merihanhia? Levitämme loput kuvat ja laitamme naamioverkon pystyyn. Eteemme ilmestyy vene, jossa miehet kalastavat virveleillä. Ajattelen, että ei kait noista haittaakaan ole, kun hanhet joutuvat lentämään sumun läpi kuville. Kohta alkaakin taas kaakatus kuulumaan. Nyt kummatkin puhallamme pillistä kutsut ja taas hanhet lähtevät  kiertelemään lahtea, mutta tällä kertaa ne ovat matalalla. Voin kuulla kuinka parvi kääntyy kohti meitä, mutta välissä on kalastajien vene. Hanhet lähenevät ja lähenevät, kun hanhet ovat veneen yllä meille tulee karvas yllätys. Yksi virvelijöistä nappaakin veneen pohjalta haulikon ja ampuu kaksi kertaa parveen, ilman muuta vaikutusta kuin hanhien pois säikyttäminen. Kiroamme tilannetta ja se on niin katkera, että päätämme alkaa valmistamaan ruokaa ja laittamaan telttoja valmiiksi yötä varten. Hailuodosta opimme, että hanhet lentävät aamusta pelloille, jotka täällä sijaitsevat mantereella. Tämän takia emme jää iltalennolle vaan käymme nukkumaan aikaisin, että olemme valmiina ja virkeinä heti auringon kajastaessa. Aamu valkenee ja olemme samalla kohtaa kuin edellisenä päivänä. Aamu kulkee ja tapahtumia ei tunnu olevan, vaikka hanhia lentää välistä, mutta ne eivät kiinnostu kuvistamme. Kello käy jo puoltapäivää, sorsia lentää todella vähän ja näen kolmen sorsan uivan kivien lomassa. Päätän yrittää kumiveneellä niiden lähestymistä, kun saavun paikalle missä sorsat olivat näen ne sadanviidenkymmenen metrin päässä. Kiroan, koska ne ovat nyt vaikeasti kuljettavan karikon takana. Käännän veneen takaisin kuvia päin, kun vene on käätynyt näen yksinäisen merihanhen lentävän saaren takana, jossa veljeni on kuvilla. Heitän pillillä kovan kiljahduksen, hanhi kääntyy kuin salaman lyömänä. Timo seisoo naamioverkon takana, mutta on näkyvillä. Hanhi lähestyy kaaveita ja huudan Timolle ”Mene alas! Hanhi tulossa!”, mutta ääneni ei kuulu riittävän selvästi. Hanhi kaartaa kuville, mutta huomaa miehen juuri ennen kuin laskeutumista ja kääntyy vahvasti sivuun, lentolinja on nyt viistottain ohitseni. Ihmettelen vieläkin ettei Timo älynnyt ampua, mutta nyt on pakko yrittää hanhi tulee kolmekymmentäviisi metriä sivustani. Otan ennakon ja ammun. Näen kuinka haulit ottaa hanhesta sulkia. Nyt vain parsimislaukaus ja sen on siinä! Mutta ei, en onnistu laukauksessa. Hanhi lentää saarien yli ja katoaa. Toivon vain etten vahingoittanut hanhea niin pahasti, että se menehtyy.  Päivällä ei tule enää tapahtumia ja vietämme tämän yön autiotuvalla toisella saarella, kuin edellisenä yönä.

 

Aamunkoi Rahjan saaristossa

Aamu saapuu ja päätämme kiertää karikon toiselle puolelle luodolle, joka näyttää olevan sorsien ja hanhien lentoreitille. Sitten se tapahtuu rakastun tämän paikan kauneuteen. Aamunkoitto näyttää aivan uudenlaisen puolen tästä erikoisesta saaristosta, joka on tavattoman kaunis ja ainutlaatuinen. Aamu on ihmeellinen saamme usean kerran hanhiparven kiertemään kuviamme, mutta emme pääse ampumaan muuta kuin paria sorsaa. Reissu jää saaliittomaksi, mutta se on elämäni paras ja ihmeellisin vesilinnustusreissu tähän mennessä. Koukutuin hanhijahtiin todenteolla ja  haave omistaa mökki Rahjan saaristosta on todella suuri. Päätän tarinani tältä osaa tähän, mutta kuten alusta voitte päätellä lisää on tulossa.