Jatkan tarinaani, kuinka kehityimme hanhen jahtaajista hanhen metsästäjiksi. Merkittävin kehitys tuli ensimmäisellä reissulla Rahjassa, kun opin tekemään hanhipillillä merihanhien huomio-kiljahduksen, joka muutti hanhitilanteiden määrää aivan järjettömästi.
Nyt on aika palata takaisin vuoteen 2008. Olemme palaamassa Rahjasta ja alamme miettimään pitäisikö mennä takaisin seuraavana viikonloppuna. Kivijärvellä, kun olemme pysähtyneet kahvittelutauolle bensa-asemalle, Timo ehdottaa palaamista hanhijahtiin seuraavana viikonloppuna. Tällä kertaa meidän ei tarvitsisi ottaa tavaraa niin paljoa mukaan, koska tiesimme nyt Rahjassa olevista laavuista ja autiotuvista, joten teltat olisivat turhia. Ajatus ei tuntunut mitenkään vastenmieliseltä, varsinkaan kun tiesin tulevani nukkumaan autiotuvassa tai laavussa yöni.
Keskiviikkona ostimme luvat ja perjantaina taas pakettiauto lähti matkaan kohti Kalajokea. Viikolla olimme tutkineet karttoja ja huomasimme, että on suorempi reitti autiotuvalle ja laavulle toisesta satamasta. Saavumme satamaan ja välittömästi kuulemme hanhen ääniä. Näkyvissä lentää noin sadan merihanhen parvi, juuri metsästysalueen rajalla. Lastaamme veneen nopeasti ja lähdemme vesille. Hanhia ei juurikaan näy ja päätämme mennä laavulle nukkumaan sekä herätä ajoissa.
Aamu saapuu ja suuntaamme luodolle karikon keskelle, jonka yli lensi usean kerran hanhia ja sorsia edellisellä reissulla. Laitamme kaaveet veteen erikseen sorsista parvi ja hanhista toinen parvi. Aluksi tulee muutama hanhi aivan auringon noustessa, mutta ne eivät välitä mitään meidän kaaveistamme ja jatkavat matkaa mantereelle syömään pelloille. Tämän jälkeen tulee pari hassua sorsatilannetta, joissa epäonnistumme ampumisessa todella pahasti. Hetki viimeisen sorsatilanteen jälkeen kuulemma merihanhen kaakatusta. Vedän pilliin muutaman rauhallisen perussoinnun, koska en näe vielä hanhia. Sitten ne ilmestyvät näkyviin. Neljä hanhea menossa rantaviivaa pitkin ohitsemme merelle ja nyt vedän pilliin huomio-kiljahduksen. Hanhet tekevät vahvan yhdeksänkymmenen asteen käännöksen kohti meitä. Makaan paikallani kiveä vasten ja olen päättänyt etten puhalla pilliin, kun hanhet tulevat päin. Hanhet tulevat nyt vain viisi metriä korkealla veden pinnasta. Ne ovat lukkiutuneet kuvia kohti. Nyt tarvitsee vain odottaa, että ne ovat riittävän lähellä. Nyt hanhet ovat alle neljänkymmenen metrin päässä ja heti, kun ne ylittävät kiven, jonka asetan ampumahollin rajaksi, alan ampumaan. Hanhet kaartavat juuri ennen kiviä, vahvasti oikaelle puolellemme todella vauhdikkaasti ja olen aivan halvaantunut jännityksestä, minkä hanhien ohilento aiheutti, enkä ammu. Puhallan uudelleen pilliin huomio-kiljahduksen ja hanhet laskeutuvat viereisen luodon taakse sadan metrin päähän. Nyt kiroamme onneamme, mutta rauhassa sovimme, että Timo yrittää lähestyä hanhia veneellä. Timo meloo viereiselle luodolle sen suojatessa lähestymisen, kun veli nousee luodolle aiheutuu kolinaa ja hanhet hyppäävät lentoon. Kun hanhet ohittavat luodot Timo ampuu kaksi kertaa, mutta tuloksetta. Puolilta päivin valmistamme ruokaa luodolla, jotta kerkeämme pidempään kuvastamaan hanhia. Ruokailumme jälkeen palaamme kuvastamaan, mutta enää ei tule tilanteita.
Olemme päättäneet, että tutkimme paremmin aluetta ja Timo haluaa lähteä kiertelemään jalkaisin sorsia sekä tutkimaan saaristoa paremmin. Viemme tavarat säilöön autiotuvan rantaan ja suuntaamme takaisin vesille. Tiputan velipojan Pappilankarin rantaan. Hän lähtee tutkimaan saarta menemällä läpi kohdasta, jonka olemme huomanneet kartasta. Saaressa on ruovikko, joka menee koko saaren halki viistottain. Siirryn passiin viereiselle saarella ja laitan muutaman hanhikaaveen veteen. Menee hetki ja kuulen laukauksen sekä pian toisen. Näillä laukauksilla Timo sai ensimmäisen saaliseläimemme Rahjasta ja se oli uusi tuttavuus kummallekkin lapasorsa. Lenkin jälkeen siirrymme autiotuvalle valmistamaan ruokaa ja nukkumaan.
Nyt on aika palata takaisin vuoteen 2008. Olemme palaamassa Rahjasta ja alamme miettimään pitäisikö mennä takaisin seuraavana viikonloppuna. Kivijärvellä, kun olemme pysähtyneet kahvittelutauolle bensa-asemalle, Timo ehdottaa palaamista hanhijahtiin seuraavana viikonloppuna. Tällä kertaa meidän ei tarvitsisi ottaa tavaraa niin paljoa mukaan, koska tiesimme nyt Rahjassa olevista laavuista ja autiotuvista, joten teltat olisivat turhia. Ajatus ei tuntunut mitenkään vastenmieliseltä, varsinkaan kun tiesin tulevani nukkumaan autiotuvassa tai laavussa yöni.
Keskiviikkona ostimme luvat ja perjantaina taas pakettiauto lähti matkaan kohti Kalajokea. Viikolla olimme tutkineet karttoja ja huomasimme, että on suorempi reitti autiotuvalle ja laavulle toisesta satamasta. Saavumme satamaan ja välittömästi kuulemme hanhen ääniä. Näkyvissä lentää noin sadan merihanhen parvi, juuri metsästysalueen rajalla. Lastaamme veneen nopeasti ja lähdemme vesille. Hanhia ei juurikaan näy ja päätämme mennä laavulle nukkumaan sekä herätä ajoissa.
Aamu saapuu ja suuntaamme luodolle karikon keskelle, jonka yli lensi usean kerran hanhia ja sorsia edellisellä reissulla. Laitamme kaaveet veteen erikseen sorsista parvi ja hanhista toinen parvi. Aluksi tulee muutama hanhi aivan auringon noustessa, mutta ne eivät välitä mitään meidän kaaveistamme ja jatkavat matkaa mantereelle syömään pelloille. Tämän jälkeen tulee pari hassua sorsatilannetta, joissa epäonnistumme ampumisessa todella pahasti. Hetki viimeisen sorsatilanteen jälkeen kuulemma merihanhen kaakatusta. Vedän pilliin muutaman rauhallisen perussoinnun, koska en näe vielä hanhia. Sitten ne ilmestyvät näkyviin. Neljä hanhea menossa rantaviivaa pitkin ohitsemme merelle ja nyt vedän pilliin huomio-kiljahduksen. Hanhet tekevät vahvan yhdeksänkymmenen asteen käännöksen kohti meitä. Makaan paikallani kiveä vasten ja olen päättänyt etten puhalla pilliin, kun hanhet tulevat päin. Hanhet tulevat nyt vain viisi metriä korkealla veden pinnasta. Ne ovat lukkiutuneet kuvia kohti. Nyt tarvitsee vain odottaa, että ne ovat riittävän lähellä. Nyt hanhet ovat alle neljänkymmenen metrin päässä ja heti, kun ne ylittävät kiven, jonka asetan ampumahollin rajaksi, alan ampumaan. Hanhet kaartavat juuri ennen kiviä, vahvasti oikaelle puolellemme todella vauhdikkaasti ja olen aivan halvaantunut jännityksestä, minkä hanhien ohilento aiheutti, enkä ammu. Puhallan uudelleen pilliin huomio-kiljahduksen ja hanhet laskeutuvat viereisen luodon taakse sadan metrin päähän. Nyt kiroamme onneamme, mutta rauhassa sovimme, että Timo yrittää lähestyä hanhia veneellä. Timo meloo viereiselle luodolle sen suojatessa lähestymisen, kun veli nousee luodolle aiheutuu kolinaa ja hanhet hyppäävät lentoon. Kun hanhet ohittavat luodot Timo ampuu kaksi kertaa, mutta tuloksetta. Puolilta päivin valmistamme ruokaa luodolla, jotta kerkeämme pidempään kuvastamaan hanhia. Ruokailumme jälkeen palaamme kuvastamaan, mutta enää ei tule tilanteita.
Olemme päättäneet, että tutkimme paremmin aluetta ja Timo haluaa lähteä kiertelemään jalkaisin sorsia sekä tutkimaan saaristoa paremmin. Viemme tavarat säilöön autiotuvan rantaan ja suuntaamme takaisin vesille. Tiputan velipojan Pappilankarin rantaan. Hän lähtee tutkimaan saarta menemällä läpi kohdasta, jonka olemme huomanneet kartasta. Saaressa on ruovikko, joka menee koko saaren halki viistottain. Siirryn passiin viereiselle saarella ja laitan muutaman hanhikaaveen veteen. Menee hetki ja kuulen laukauksen sekä pian toisen. Näillä laukauksilla Timo sai ensimmäisen saaliseläimemme Rahjasta ja se oli uusi tuttavuus kummallekkin lapasorsa. Lenkin jälkeen siirrymme autiotuvalle valmistamaan ruokaa ja nukkumaan.
Tulee aamu ja päätämme lähteä lupa-alueen mantereen läheisimpään päähän. Saarelle jossa on todella paksu ruovikko. Laitamme kaaveet veteen ja alamme pillittämään aluksi hanhipillillä, sitten sorsapillillä. Kuulen rääkäisevän vastauksen, mutta aikaa kuluu ja sorsa vastailee. Lopulta sorsa ei enää vastaa ja Timo haluaa lähteä lenkille tutkimaan ruovikot, jotka ovat käveltävissä tältä saarelta, lähtiessä veden ollessa todella matala tässä päässä saaristoa. Timo alkaa kävelemään ja vain parikymmentä metriä käveltyään, nousee sorsa lentoon. Vedän pillillä tervehdyksen ja lapasorsa kiertää kohti minua. Nyt on aika ampua ja otan ennakon. Sorsa tippuu kaula suorana ja tiedän sen olevan haavoittunut. Huudan Timon takaisin paikalle auttamaan sorsan etsinnässä. Kaivelemme ruovikkoa läpi, mutta sorsaa ei löydy millään. Pian Timo huutaa ”Voi ei!” ja huomaan veljeni kasvoilta, että nyt tapahtuu jotain aivan odottamatonta. Käännyn ja näen kahden merihanhen lepattelevan kaaveiden päällä. Jäädyn ja en älyä alkaa ampumaan, vaan nappaan merihanhipillin. Kun hanhet ovat menossa poispäin, heitän taas huomio-kiljahduksen ja hanhet kaartavat nopeasti takaisin. Hanhet ovat alle kahdessakymmenessä metrissä ja avaamme tulen. Ammun ekaksi pummin ja toka laukaus selvästi räpsähtää rintalihoille, mutta linnun sitkeys on uskomaton ja teräspanoksessa ei riitä puru. Yritän saada paikkuulaukaukset kohdalle, mutta turhaan. Hanhet lentävät näkymättömiin, mutta toinen ei pysty matkan aikana ottamaan lisää korkeutta. Jäämme hetkeksi kuville ja sorsaa emme löydä ruovikosta, vaikka kuinka etsimme. Pian päätämme lähteä tutkimaan tippuiko hanhi johonkin avoveteen. Kiertelemme hetken saarien tauksia, joiden yli hanhen lentoreitti oli, mutta emme löydä sitä mistään. On aika lähteä kotiin ja mieli on haikea sekä katkera hanhitilanteiden mentyä sivusuun. Saaliiksi kuitenkin saatiin veljen ampuma tavi ja lapasorsa.
Tulee syksy ja käymme kuvastamassa hanhia pohjoisessa Keski-Suomessa, mutta tilanteet jäävät yhteen hanhihavaintoon. Tämän jälkeen kuvastamme pelloilla muutamaan otteseen ja sielläkin vain muutama metsähanhihavainto. Lopulta tulee lokakuussa luovumme toivosta. Viikon sisällä luovuttamisesta, kuvastaessa teeriä käy yllättävä tilanne. Olemme Timo, minä ja Riku kuvastamassa aukolla, Keski-Suomessa, korkean mäen rinteellä ja hanhiparvi nousee mäen takaa pellolta. Katsomme hölmistyneenä ja alamme nopeasti vaihtamaan panoksia aseisiin. Hanhet tulevat suoraan ylitsemme avaamme tulen ja näen kuinka siipisulkia rikkoutuu, mutta ilmeisesti laukaus menee sivusta ohi, koska lintu jatkaa menoaan. Olemme tyrmistyneet tilanteesta, koska emme todellakaan odottaneet hanhia enää näillä lakeuksilla olevan. Tilanne päättää hanhestus kautemme ja se opetti meidät olemaan positiivisella miellellä sekä yrittämään sitkeästi, vaikka tuntuukin ettei hanhia koskaan tulisikaan.
Aloitamme seuraavan syksyn pidemmällä vesilinnustus reissulla, jossa meillä on tällä kertaa mukanamme jackrussellinterrierini Lucien. Suuntaamme aluksi Oulujärvelle ja sieltä suoraan Rahjaan. Käymme vierasmetsällä Juha-Matin luona Kajaanissa, reissu oli hieno ja saamme kivasti saalista. Mutta keskityn nytten tässä kirjoituksessa hanhiin ja elämyksiin, niin hypätään tämä reissu yli ja annetaan Timon kirjoittaa siitä kokonaisuus.
Saavumme Rahjaan, kun nousemme autosta sataman viereisestä pellosta nousee kolmenkymmenen hanhen parvi. Nyt laitamme kiireellä veneen kuntoon ja pakkaamme kiireellä. Teemme saman kuin aiemmalla reissulla ja suuntaamme suoraan tuvalle, mutta tällä kertaa tupa on varattu ja joudumme nukkumaan laavulla.
Yöllä herään, kun näen unta siitä kuinka Visa ajaa jänistä. Heti herättyäni ymmärrän mistä uni johtuu, koska koira on jo kaksi vuotta autuaammilla metsästysmailla ja Pappilankarilla ajaa nuori uros jänistä, jolla on todella samanlainen haukkutahti kuin Visalla. Nousen ylös ja lisään puita nuotioon, jossa on vain hiillos jäljellä. Herätän Timon nauttimaan uskomattomasta tähtitaivaasta ja kiihkeästä ajosta, joka kaikuu kaikkialla lahdukassa. Muistelen entistä metsästystoveriani ja nautin hetkestä. Pian käyn kuitenkin haikeana nukkumaan, koska vaihtaisin vesilinnustuksen milloin tahansa tuollaiseen ajoon.
Tällä kertaa olemme luvanneet, ettemme ammu pitkiin matkoihin vaan varmoille holleille. Emme pääse ampumaan hanhia kertaakaan reissun aikana, mutta saamme hyvää harjoitusta hanhien käsittelystä pillittäessä. Joitakin jännittäviä tilanteita on, mutta en pysty erittelemään niitä mielessäni ja siirryn pidemmälle syksyyn ennemmin, kuin arvon mitä tapahtui hanhien kanssa.
Loppusyksyllä 2009 käymme kuvastamassa muuttohanhia Ähtärin soilla, Pihtiputaan soilla ja Petäjäveden pelloilla. Teemme myös vesilinnustus reissun rakkaalla Pohjois-Päijänteellä. Niissä koemme hyviä metsästyshetkiä, mutta kertaakaan emme ammu hanhia kohti. Mielestäni kuvat kertovat paremmin siitä mitä kaikkea koimme tuona aikana.
Loppusyksyllä 2009 käymme kuvastamassa muuttohanhia Ähtärin soilla, Pihtiputaan soilla ja Petäjäveden pelloilla. Teemme myös vesilinnustus reissun rakkaalla Pohjois-Päijänteellä. Niissä koemme hyviä metsästyshetkiä, mutta kertaakaan emme ammu hanhia kohti. Mielestäni kuvat kertovat paremmin siitä mitä kaikkea koimme tuona aikana.
Tulee kesä 2010 lisäämme hanhikaaveitten määrää kovalla kädellä ja lisäämme muutenkin varustautumistamme. Taas kerran ajatuksena on lähteä Rahjaan, mutta tällä kertaa vaihdamme veneemme lasikuituveneeseen, jotta pystymme liikkumaan nopeammin vesillä ja voimme ottaa enemmän tavaraa mukaan. Tällä kertaa veljelläni on myös nuori saksanseisoja Saku sekä uusi Remingtonin pumppuhaulikko. Suunnitelma oli tällä kertaa lähteä suoraan vesilinnustuksen avaukseen 20. elokuuta ja olla viisi päivää jahdissa. Varasimme yhdeksi yöksi aitan, jotta olisi peseytymis ja virranlautaus mahdollisuudet. Tällä kertaa myös koeammuimme eri teräs- ja volframpanoksia, jotta saisimme maksimi varmuuden siitä, kun pääsemme ampumaan vaikka vähän pitemmällekin matkalle. Olimme tehneet selkeät suunnitelmat, että menemme samaiselle luodolle, jossa olemme monesti olleet.
Mutta kun saavuimme avaukseen kello kymmeneltä, paikka olikin varattu. Nopeasti mietimme mihin voimme siirtyä ja päädyimme yrittämään keskelle lahtea saareen. Tällä saarella kuitenkin oli lampaita, joten jouduimme vielä vaihtamaan paikkaa. Siirryimme luodolle, jossa olimme pyörähtäneet vain hetken edellisenä syksynä, mutta siellä oli tuolloin ollut hanhet pesimässä. Saapuessamme luodolle sen edustalla ui merihanhipoikue. Laitamme kuvat veteen, kun poikue siirtyy kauemmaksi. Kello tulee 12 ja avaushetki, joka puolella paukkuu ja hanhia sekä sorsia lentää joka puolella. Kuitenkaan emme pääse ampumaan hyvältä hollilta kertaakaan kuvilla ollessamme. Ajattelemme lähteä kiertelemään ja nousemme Pappilankarin rantaan. Kävelemme rantaa pitkin, kun seläntakaa kuluu nousevan hanhiparven kaakatus. Ne suuntaavat suoraan meitä kohti, korkeutta viisikymmentä metriä. Päätämme yrittää ja ammumme yhteyslaukauksen etummaiseen hanheen, joka menettää lentonsa hallinnan. Se syöksyy toistakymmentä metriä alaspäin ja yritämme ampua sitä uudelleen syöksyyn, mutta emme onnistu ja lintu korjaa lentonsa nousten parveen. Menimme laavulle nukkumaan, koska siitä on nopeampi päästä pelipaikoille. Aamulla yritämme taas samalle luodolle, mutta se on edelleen varattu. Teemme nopean ratkaisun ja menemme saarekkeelle, joka on joen suulla. Tämä joki tekee Rahjasta erikoisen, koska se tekee vedestä vähemmän suolaista jolloin saarilla pystyy kasvamaan myös aarnimetsää, joka onkin tälle saaristolle ominaista.
Joen suulla levitämme kaaveet nopeasti ja juuri, kun olemme ottamassa aseita. Huomaan heinäsorsan alan pillittämään ja se alkaa kiertämään yläpuolellamme. Ammun pummin ja Timo ampuu kerran. Sorsa lähtee syöksykierteeseen ja läiskähtää viereemme. Tyytyväisinä saaliista siirrymme pian kuville ja pian ensimmäiset hanhet tulevat jo yli. Ammumme komeat pummit ja turhaudumme vähän, sitten tulee tavi kuville ja ammun sitä veteen. Se jää keskelle haulisuihkua, mutta lentää jonkin matkaa ja jää kellumaan siihen. Timo lähtee hakemaan tavia Sakun kanssa ja pian se onkin Sakun suussa. Timo kiertää vielä vähän suistoaluetta. Kun Timo tulee takaisin menee vain hetki, niin saamme uuden hanhitilanteen. Tällä kertaa noin kahdeksan hanhea tulee alle kolmestakymmenestä metristä yli ja Timo pääsee ampumaan ensin, koska olen veneellä hakemassa ruuanlaittovälineitä. Hanhet eivät saa osumaa ja ne tulevat ylitseni. Ammun ekan laukauksen ja näen kuinka keulassa oleva hanhi saa aika hyvän osuman. Kaadun samalla, koska olin epäedullisessa asennossa. Ammun maaten kivikossa selälläni vielä kaksi kertaa hanhen perään johonka osuin. Hanhi menettää koko ajan korkeutta ja jää liitoon. Se kiertää luodon yli johonka meidän oli tarkoitus alun perin mennä. Miehet luodolla ampuvat aseensa tyhjäksi ja hanhi jatkaa liitoaan, kunnes yht’äkkiä se kääntyy selälleen ja tippuu veteen. Koira lähtee luodolta noutamaan hanhea, mutta hanhi ui pakoon koiraa. Pian kuitenkin myös vene lähtee perään ja vene saapuu takaisin vasta tunnin jälkeen. Eikä luodolla hihkuta tyytyväisenä vaan paiskotaan airoja ja kaaveita. Nyt Timo käy kiertämässä suistoalueen uudelleen, johonka hanhi suuntasi uintinsa. Kohta kajahtaa laukaus ja mietin löysikö veli hanhen jota pääsin aiemmin ampumaan. Mutta kun Timo tulee takaisin, hänellä ei ole mitään mukanaan. Menemme kiertämään Pappilankarin ja kiertäessämme löydämme haavakko tavin.Yöksi menemme mantereella peseytymään ja nukkumaan tapion tuvalle.
Seuraavana päivänä sataa kaatamalla ja odotamme, kun sade lientyy ennen kuin lähdemme merelle. Ekana menemme katsomaan onko autiotupa vapaana ja meillä ei ole tuuria, se on varattu. Siirrymme laavulle, Timo käy nopeasti lenkin saaren ympäri ja ampuu tavin. Illalla laitamme ruuaksi ampumamme sorsat eli 3 tavia ja heinäsorsan.
Mutta kun saavuimme avaukseen kello kymmeneltä, paikka olikin varattu. Nopeasti mietimme mihin voimme siirtyä ja päädyimme yrittämään keskelle lahtea saareen. Tällä saarella kuitenkin oli lampaita, joten jouduimme vielä vaihtamaan paikkaa. Siirryimme luodolle, jossa olimme pyörähtäneet vain hetken edellisenä syksynä, mutta siellä oli tuolloin ollut hanhet pesimässä. Saapuessamme luodolle sen edustalla ui merihanhipoikue. Laitamme kuvat veteen, kun poikue siirtyy kauemmaksi. Kello tulee 12 ja avaushetki, joka puolella paukkuu ja hanhia sekä sorsia lentää joka puolella. Kuitenkaan emme pääse ampumaan hyvältä hollilta kertaakaan kuvilla ollessamme. Ajattelemme lähteä kiertelemään ja nousemme Pappilankarin rantaan. Kävelemme rantaa pitkin, kun seläntakaa kuluu nousevan hanhiparven kaakatus. Ne suuntaavat suoraan meitä kohti, korkeutta viisikymmentä metriä. Päätämme yrittää ja ammumme yhteyslaukauksen etummaiseen hanheen, joka menettää lentonsa hallinnan. Se syöksyy toistakymmentä metriä alaspäin ja yritämme ampua sitä uudelleen syöksyyn, mutta emme onnistu ja lintu korjaa lentonsa nousten parveen. Menimme laavulle nukkumaan, koska siitä on nopeampi päästä pelipaikoille. Aamulla yritämme taas samalle luodolle, mutta se on edelleen varattu. Teemme nopean ratkaisun ja menemme saarekkeelle, joka on joen suulla. Tämä joki tekee Rahjasta erikoisen, koska se tekee vedestä vähemmän suolaista jolloin saarilla pystyy kasvamaan myös aarnimetsää, joka onkin tälle saaristolle ominaista.
Joen suulla levitämme kaaveet nopeasti ja juuri, kun olemme ottamassa aseita. Huomaan heinäsorsan alan pillittämään ja se alkaa kiertämään yläpuolellamme. Ammun pummin ja Timo ampuu kerran. Sorsa lähtee syöksykierteeseen ja läiskähtää viereemme. Tyytyväisinä saaliista siirrymme pian kuville ja pian ensimmäiset hanhet tulevat jo yli. Ammumme komeat pummit ja turhaudumme vähän, sitten tulee tavi kuville ja ammun sitä veteen. Se jää keskelle haulisuihkua, mutta lentää jonkin matkaa ja jää kellumaan siihen. Timo lähtee hakemaan tavia Sakun kanssa ja pian se onkin Sakun suussa. Timo kiertää vielä vähän suistoaluetta. Kun Timo tulee takaisin menee vain hetki, niin saamme uuden hanhitilanteen. Tällä kertaa noin kahdeksan hanhea tulee alle kolmestakymmenestä metristä yli ja Timo pääsee ampumaan ensin, koska olen veneellä hakemassa ruuanlaittovälineitä. Hanhet eivät saa osumaa ja ne tulevat ylitseni. Ammun ekan laukauksen ja näen kuinka keulassa oleva hanhi saa aika hyvän osuman. Kaadun samalla, koska olin epäedullisessa asennossa. Ammun maaten kivikossa selälläni vielä kaksi kertaa hanhen perään johonka osuin. Hanhi menettää koko ajan korkeutta ja jää liitoon. Se kiertää luodon yli johonka meidän oli tarkoitus alun perin mennä. Miehet luodolla ampuvat aseensa tyhjäksi ja hanhi jatkaa liitoaan, kunnes yht’äkkiä se kääntyy selälleen ja tippuu veteen. Koira lähtee luodolta noutamaan hanhea, mutta hanhi ui pakoon koiraa. Pian kuitenkin myös vene lähtee perään ja vene saapuu takaisin vasta tunnin jälkeen. Eikä luodolla hihkuta tyytyväisenä vaan paiskotaan airoja ja kaaveita. Nyt Timo käy kiertämässä suistoalueen uudelleen, johonka hanhi suuntasi uintinsa. Kohta kajahtaa laukaus ja mietin löysikö veli hanhen jota pääsin aiemmin ampumaan. Mutta kun Timo tulee takaisin, hänellä ei ole mitään mukanaan. Menemme kiertämään Pappilankarin ja kiertäessämme löydämme haavakko tavin.Yöksi menemme mantereella peseytymään ja nukkumaan tapion tuvalle.
Seuraavana päivänä sataa kaatamalla ja odotamme, kun sade lientyy ennen kuin lähdemme merelle. Ekana menemme katsomaan onko autiotupa vapaana ja meillä ei ole tuuria, se on varattu. Siirrymme laavulle, Timo käy nopeasti lenkin saaren ympäri ja ampuu tavin. Illalla laitamme ruuaksi ampumamme sorsat eli 3 tavia ja heinäsorsan.
Nukumme yön ja sitten suuntaamme suoraan samaan paikkaan, jossa olemme päässeet ampumaan useamman kertaa hanhia tällä reissulla. Aamu on hiljainen ja tulee yksi ainut tilanne, josta Timo ampuu yksinäisen tavin. Kello on noin yksitoista ja Timo päättää mennä laittamaan ruokaa. Mutta on ongelmia sytyttää kertakäyttögrilli tuulen vuoksi. Kohta huomaan kaksi merihanhea, kuten aina heitän huomio-kiljaisun pillillä. Hanhet kääntyvät suoraan kohti. Tuuli painaa niitä sivuttain ja ne korjaa lähestymis kulmaa siten, että ne lentävät Timolle päin kuvista tuulen yläpuolelle. Huudan Timolle, että nyt tulee. Timo nostaa päätä katsoo ympärilleen eikä älyä hanhia, vaan jatkaa sytyttämisyritystä. Sitten hanhet kaakattavat kuville ja Timo tajuaa, että ne on alle 25 metrissä. Samalla myös hanhet älyävät veljeni ja käätyvät vahvasti, mutta ne ovat liian myöhässä päästäkseen tavoittamattomiin. Veli aloittaa ampumisen ja ampuu ekaksi pummin. Sitten tulee lisää laukausia ja huomaan kuinka toinen hanhista saa hyvän osuman. Hanhi syöksyy juuri ja juuri naapuri saaren puiden yli. Timo jää kiroamaan ja haukkumaan asetta. Minä huudan ”Vittuako siinä kiroat! Se tippui saaren toiselle puolen!” ja nyt veli älyää panna töpinäksi. Saku saa noutokäskyn ja Timo siirtyy naapuri saareen nopeasti kahlaten. Kuluu jonkin aikaa ja sieltä tulee mies kiroillen hakemaan venettä. ”Ei löytynyt ainakaan saarelta! Otan veneen ja lähden tarkistamaan avovettä! Siellä vaan on helvetin moinen myrsky!” Tuuli puhaltaa juuri saariston väliin koko meren leveydeltä ja tuuli on todella navakkaa. Hanhea ei pysty tässä kelissä löytämään avovedestä, jos se pystyy uimaan pakoon ja niin ilmeisesti kävi. Kävimme vielä kiertämässä ja Timo sai heinäsorsan. Yövyimme taas laavussa, koska se oli lähempänä karikon keskellä olevaa luotoa, johon nyt pääsisimme, koska lupia ei ollut myyty kenellekkään muulle kuin meille seuraavalle päivälle.
Aamulla ajamme karikon läpi rutiinilla, kun on siellä tullut käytyä niin monesti. Ekoilla kerroilla osuimma aina kiviin ja pari sookkaakin taisi potkurista mennä, mutta tällä kertaa tuntui kuin olisimme aina kulkeneet siellä. Aamulla on aivan selvästi pakkasta ja se on todella yllättävää, koska olemme merellä ja on elokuun loppu. Emme anna sen haitata vaan käymme passiin. Aamuhämärässä näemme kuinka heitikolle joen suussa laskeutuu merihanhi. Jatkamme kuvastusta ja kohta Timo hihkaisee ”Nyt tulee sorsa!” kokeilen pillillä vastaako. Kohta kuuluukin sivulta sorsan rääkäisy ja läiskähdys. Timo sanoo ”Mihin se oikein meni?”, mutta se on minulla jo jyvällä. Laukaus kajahtaa ja Timo sanoo naureskellen ”Jaa ton takia sää, et vastannut. Mutta missä se lintu on?” ”Ei jumalauta tuonnehan on melkein satametriä!”. Kyllä se oli itsestäkin ihan järjetön matka, mutta jostain syystä tuntui, että pitää edes yrittää ja se kannatti. Matkaa oli noin 80 metriä ja lintu jäi, kuin eilen kuollut, teräspanoksella. Hetken päästä tulee uusi yksinäinen hanhi, mutta se laskeutuu samaan paikkaan kuin edellinen. Timo päättää lähteä kävelemään joensuistot läpi ja mikä minä olen kieltämään. Menee jonkin aikaa, kun Timo kävelee ja kuuluu laukas. Mietin pääsikö veli nyt ampumaan niitä hanhia hietikolle. Kuuluu kovaa koiran kiroamista ja kannustamista. Oletan nyt aivan varmaksi, että saalista tuli ja vielä hanhi. Kohta kuitenkin näen veljeni kävelemässä vielä kaukana hanhien laskeutumispaikasta. Aikaa kuluu paljon ja sitten alkaa jytinä. Timo tyhjentää koko makasiinin ja kuulen hanhien kiljuntaa sekä näen yhden hanhen. Kävikö vihdoinkin tuuri? Tulee puhelu ja saan tietää, että Timo pääsi ryömimällä ampumaan hanhia heitikolle ja paikalle jäi paljon sulkia. Jään odottamaan löytyykö hanhi jostain ja näen Timon kiertämässä loput ruovikot. Kohta vene suuntaakin jo takaisin luodolle. Pettyneenä joudun huomaamaan Timon kasvoilta, ettei nyt ainakaan olla onnellisia. Timo ei siis löytänyt hanhea mistään, mutta aiempi laukaus päätti tavin tien. Reissumme päättyy tähän, se on ollut pitkä ja vaativa, joten ei auta kuin lähteä kotiin. Eikä auta jäädä valittamaan, ettei meille olisi mahdollisuuksia tarjottu. No nyt ei muuta kuin toivoo parasta syksyn muuttohanhijahdista.
Tulee syksy ja taas käymme Ähtärin ja Pihtiputaan soilla, sekä Petäjäveden pelloilla. Syksyllä emme saa yhtään hanhitilannetta, mutta siitä en ole katkera, koska reissut ovat hienoja kokemuksia sekä saamme muuta saalista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti