perjantai 6. tammikuuta 2012

Oulujärveltä Rahjaan

On 20.8. 2009 ja ajamme Kajaania kohti, ollaan sovittu Juha-Matin kanssa, että tulemme tutustumaan Oulujärveen. Luvat on maksettu etukäteen ja muuten homma on valmista, kunhan päästään perille.
Vaikka lähdimme aamusta ajamaan, niin tuntuu, että meillä on jo mukamas kiire. Ainakin Tanelin kaasu jalka painaa ja vauhtia on liikaa. Yritän toppuutella, että keretään sitä.
Tien viereen ilmestyy poliisi, joka näytää meille merkkiä, että ajakaa tien sivuun. Mielessä alkaa kiroilu, että nyt tulee sakot ja ei keretä avaushetkeen, kun poliisi syynää kaikki aseet ja luvat.
Nousen ulos autosta ja jään pysäyttäneen poliisin viereen ja alan juttelemaan.
-Ollaan Oulujärvelle sorsastaan menossa ja tais tulla sakot
-Ei sakkoja huomautus vain poliisi sanoo ja rupeaa keskittymään työhönsä.
Huh helpotus ei ainakaan sakkoja ja eikä poliiseja meidän aseet kiinnosta ja matka jatkuu, kun Taneli on saanut huomautuksen.
Juha-Mattikin soittaa jo hermostuneena, että missä viivytään. Otan ajo ohjeita vastaan ja saavumme Juha-Matin vanhempien talolle. Esittelyjen jälkeen kahville ja syömään loistavaa mustikkapiirakkaa. Ruvetaan katsomaan kuvia menneiltä kausilta, on siinä saalista, kun kuvissa on rivissä läjäpäin jäniksiä ja toisissa lintuja. Vaikuttaa riistaiselta seudulta nämä Kajaanin seudut mietiskelen ja kyllähän oli jo tullessa tiedossa, että Oulujärvi yksi parhaista sorsavesistä.



Sitten lähdetään katsomaan paikkaa josta on tarkoitus laskea vene vesille.
Juha-Matti näyttää, että jättäkää tuohon auto ja näyttelee, että mihin päin menkää ja missä pitäis löytyä sorsia. Juha-Matti lähtee kiirehtimään kotiin, koska hän menee isänsä ja veljiensä kanssa toiseen kohtaan.
Hyvissä ajoin olemme saaneet veneen pakattua ja ajelemme saaren rantaan. Koko saari tuntuu olevan ruovikkoa ja sorsia näkyy. Olo rupeaa jännittymään kuvia levittäessä ja seuratessa, kun miehiä menee joka suuntaan saariin.
Kello kaksitoista pamahtaa välittömästi oikealta ja sieltä lähtee telkkä ja heinäsorsia meitä kohti.
odotan, että Taneli ampuisi heinäsorsaa mutta, hän ampuu telkkää. Minä otan heinäsorsan jyvälle ja alan ampua, jolloin Tanelikin huomaa sorsat ja alkaa myös ampua. Näyttää, että yksi saa osuman ja putoaa rantapuskaan.
Usutan Lucia, joka on mukana, että mennään katsomaan. Lucie lähtee mukaan ja kohta ollaan kohdassa mihin lintu tippu.
Luci lähtee puskaan vauhdilla ja minä perässä.
Koira kerkeää kauemmaksi minusta ja siellä alkaa kuulumaan siipien läiske ja näen, kun heinäsorsa lentää puoli metriä korkealla kohti minua. Ajattelen, että koira on takana ja en voi ampua, kun voisin osua koiraan. Sorsa on jo ihan nenän edessä ja en keksi muuta kuin potkaisen, sorsa lentää potkusta kuusentaimea vasten ja putoaa maahan. Sorsa käteen ja varmistukseksi niskat nurin.
Takaisin kävellessä koira on niin pollean näköinen ja katselee tuike silmissä minua, että ollaan me vaan aikamoisia.
Joka puolella paukkuu ja en muista ikinä kuulleeni tälläistä sotaa. Sorsia ja kyyhkyjä lentää, joka suuntaan, mutta valta osa on liian kaukana. Sitten yksi telkkä ilmestyy saaren takaa ja lentää etäisyyden rajamailla. Taneli ampuu ja telkkä läsähtää alas, viellä varmistus laukaus ja lintua hakemaan. Hillitön ampuminen jatkuu pari tuntia ja sitten alkaa ampuminen harvenemaan. On selvästi tullut suvantovaihe jahtiin. Emme valinneet oikein hyvää kohtaa, koska emme päässeet ampumaan kovinkaan paljoa.
Päätämme lähteä tutustumaan alueeseen tarkemmin, ajelemme kartasta katsellen mihin mentäisiin. Kaikkialla näyttää olevan miehiä, joko passissa tai kiertelemässä.
Ajelemme kumiveneellä lahdesta ulos ja näemme ohuen niemen mikä kapenee ja sen päässä on luoto. Ajamme sinne ja rupeamme tekemään ruoakaa.
Otan isolle selälle päin kuvan muistoksi, kun odotan ruoan valmistumista.
Syötyämme rupeamme suunnittelemaan, että jos ajettaisiin takaisin ja mentäisiin vasta puolelle saarta, josta kuului eniten ampumista.
Ajelemme takaisin ja selviää miksi sieltä sitä ampumista kuului, saari on toiselta puolen pohjukka, joka kasvaa heinikkoa ja vastarannalla on kaislikko myös. Eli paikka näyttää unelmapaikalta vesilinnuille.
Jäämme niemen nokkaan ja pohjukassa näkyy sorsa uimassa. Usutan Tanelia, että lähtee kiertämään pohjukan. Taneli kerkeää alle 20 metrin päähän, kun sieltä löytyy haapana.
Taneli korjaa haapanan talteen ja palaa takaisin veneelle. Taneli on kai tyytyväinen et sai helposti saalista ja ei halua lähteä jatkamaan lenkkiä.
Jos Taneli ei kierrä niin kyllä minä sit käyn ton pohjukan läpi. En kerkeä kauaksikaan, kun heinäsorsa lähtee kauempaa ja se suuntaa kaislikkoa kohden. Jään seuraamaan miten käy sorsan, sorsan siipi nousee taivasta kohden ja laukaus kuuluu hetken perästä. Sinne se tippu tuumaan ja jatkan matkaa. Hyvältä näyttää heinikko ja kohta nenän edestä kuuluu rääkäisy, heinäsorsa nousee lentoon ja läiskähtää veteen osumasta. Kahluusaappaissa riittää just varret, kun kävelen varpaillani ja uitan sorsan aseen piipulla lähemmäksi. Rantavedessä seisoskellessa suolistan sorsan. Laitan linnun kantoremmiin ja matka jatkuu.
käveltyäni parisataa metriä, alkaa ruovikko liikkumaan edessäni, sorsa siellä yrittää uida karkuun.Kiihdytän vauhtia ja heinäsorsa hyppää rääkäisten lentoon, eka menee ohi ja vedän uuden patruunan pesään, sorsa pölähtää ja tippuu alas. Sorsa makaa selällään ja jalat viellä heiluu, kun lähden hakemaan sitä.
Mutta tällä kertaa rupeaa varret hörppimään ja pohja antaa periksi. Ei pääse luokse on soitettava Tanelille, että tulee veneellä hakemaan sorsan ja minut. Sovitaan, että käyn sillä aikaa loput pohjukasta läpi.
Pohjukan perällä ilmestyy heinikosta haapanan pää näkyviin ja ase olkapäälle ja lintu jää siihen. Haapana mukaan ja menen heiniksen lähettyville odottamaan hetkeksi ja Taneli noukkii ensin sorsan kyytiin ja sitten minut. palaamme niemeen ja rupeamme odottelemaan iltalentoa.
Iltaa kohden tulee lisää miehiä ja muutamat käy juttusillakin.
Laukauksia rupeaa kuulumaan sieltä täältä ja lopulta yksi sorsa tulee ja Tanelin laukaus tiputtaa sen. Sorsa sukeltaa ja häviää meiltä. Ikävä homma sillä jäi haavakko luontoon. Päivällä saatiin yksi kadonnut sorsa pois ja nyt meiltä jää yksi tilalle. Nämä on harmittavia tilanteita.
Lucilta ei voi vaatia mitään isoja uinti lenkkejä ja miten se voisi uida tiukoissa kaislikoissa kokonsa takia. Mutta on Lucista hyötyäkin onhan se tänään hommanut meille heinäsorsan ja haapanan.
Yksinäinen sorsa tulee ja ammun sitä, mutta laukauksella ei ole mitään vaikutusta. Hiljalleen rupeaa tulemaan liian pimeää. Kuvat jätetään aamua varten veteen ja teltat pystytetään nopeasti.
Makuupussissa unen tuloa häiritsee jokuiset laukaukset, vaikka on jo melkein pilkkopimeää.
Kännykän herätys alkaa soimaan, vaatteita päälle ja ulos. Telkkä viipottaa ohi.
-Kato eka meni jo
Nopeasti yhden hengen teltat kasaan ja kuvien ääreen.
En tiedä missä vika mutta sorsia ei lennä. Kyyhkyjä tuntuu lentävän, ne lentelee saaren ympärillä ja istuvat välistä puihin.
Illasta keli on täysin muuttunut, nyt tuulee ja taivas on harmaa. En tiedä onko siinä syy, joten kyllästymme ja keräämme kuvat pois. Suunnitelmaksi otetaan, että Taneli kiertää lahukan ja minä melon veneen vasta niemeen ja jään passiin sinne. Odottelen niemessä ja Taneli kahlaa.
Eipä nyt nouse lintuja, kun Taneli kiertää. Taneli on jo lähellä, silloin heinäsorsa hyppää lentoon. Eka laukaus irrottaa höyheniä linnusta ja vaikka Taneli ampuu pari kertaa lisää, sorsa jatkaa matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Harmittelen, että veli ei saanut siitä lintua.
sovimme Juha-Matin kanssa, että lähdemme Koutaniemen toiselle puolelle katsomaan pari paikkaa porukalla.
Käymme noukkimassa Juha-Matin kyytiiin ja lähdemme ajamaan. Tulemme joen varteen, auto parkkiin ja lähdemme kävelemään joen vartta alas. Siellä joki muuttuu ruovikoksi ja paikka näyttää hyvältä, mutta näkee, että siellä on muutkin kävelleet ja kohta tulee metsämieskin vastaan.
Hiki rupeaa tulemaan, kun keli on muuttunut jo, aurinko paistaa välillä pilvien lomasta. Käännytään takaisin. Rupeaa tulemaan jano, poimin mustikoita rannasta, ne ainakin kostuttaa suun ja maistuuhan mustikka hyvälle.
Autolla siirrymme takaisin päin ja lähdemme kiertämään lahtea, joka nähtiin jo mentäessä. Lahti työntyy sillan ali ja leviää kuin t-risteys parin sadan metrin jälkeen. Taneli lähtee oikeaa rantaa Lucin kanssa ja me toista rantaa pitkin. Pääsemme kohtaan jossa lahukka leviää kahteen suuntaan. Silloin kaksi telkkää tulee vauhdilla vasemmalta.
-Ammu sinä ekaa
Sanoo Juha-Matti, ammumme ja itse osun neljännellä lintuun, joka liitää vastarannalle.
Toinen telkkä lentää kanssa perässä ja painuu pidemälle lahteen.
Huudan Tanelille, että menee katsomaan lintuja.
-Täällä on sun lintu kuolleena!
Kuuluu huuto ja Taneli lähtee etsimään toista telkkää. Lähdemme Juha-Matin kanssa kiertämään toiselle puolelle. Olemme lähellä, kun kuuluu laukaus ja Taneli sai ammuttua toisenkin telkän.
Oma telkkä kelluu mahallaan vedessä, mites tuon nyt sais parhaiten pois. Lucie saapuu luokse ja alan usuttaa.
-Nouda! Tuolla. Nouda!
Koira katsoo, että mitä sieltä pitäis hakea, Lucie ei hoksi lintua. Joten pesulla sitä pitäis käydäkkin ja heitän vaatteet pois. Eikä ole eka kerta, kun tämä noutaja lähtee linnun noutoon. Olen uinut joskus sorsan lokakuussakin lammesta, kun noutavaa koiraa ei ole ollut. Nyt vesi on kuitenkin aika lämmintä, joten ei haittaa vaikka joutuu uimaan.



Taneli tulee telkän kanssa ja rupean pukemaan päälle. Muut menee autolle edeltä. Kävelen autolle, jossa jo odotetaan. Suuntaamme Juha- Matin vanhempien luo. Jossa nyljemme saaliin, huuhdellaan lihat ja valutetaan vesiä lihoista pois. Lopuksi laitetaan linnut minigrip-pusseihin.
Olimme sopineet Juha-matin kanssa, että hän vie linnut pakkaseen ja me voimme lähteä Rahjaan jatkamaan metsästystä. Saamme linnut sitten Jyväskylässä, kun Juha-Matti palaa takaisin kotiin. Saalis on mukava, jos viellä lasketaan Juha-matin, isan ja veljien linnut yhteensä, lukema on lähes 20 sorsaa. Eli saaliista ja sorsien määrästä mitä näin, tulen tulokseen, että Oulujärveä ei ole suotta kehuttu. Kiittelemme viellä ja sovimme, että soitellaan seuraavina päivinä, että tuleeko saalista tahoillamme.

Kohti Rahjaa alkaa matka ja hanhet siintää silmissä. Jokohan sitä nyt tärppäisi, kun reissu lähti muutenkin hyvin käyntiin ja Rahjassa olisimme kolme päivää metsällä. Ilta aurinko paistaa silmiin, kun ajomatka lähenee loppuaan. Tullaan eri suunnasta kuin viimevuonna ja ajamme ohi risteyksen. Kartta käteen ja siitä saamme oikean reitin.
Saavumme satamaan ja rantaan on juuri saapunut vene, josta nostellaan tavaroita rantaan ja kaksi merihanhea. Ei mahda mitään katse lukkiutuu lintuihin.
-Kato hanhia noilla
Miesten hymyt on leveät ja yksi miehistä rupeaa kantelemaan hanhia olkapäillään.
Mietin, että noinkohan sitä tekee itsekkin ja hyppisinkö voltteja päälle, voi olla.
Kun puramme tavaroita ja laitamme venettä kuntoon nousee viereiseltä pellolta noin kolmekymmentä hanhea ja lahdesta hanhia lähemmäs sata.
-Perhana, ollanko myö myöhässä? Ois pitänyt tulla suoraan tänne aloitukseen.
-Onhan meillä luvat tällekkin päivälle ja reissu alussa, että ei hätäillä tuumaa Taneli
Suuntaamme keulan veneväylälle, joka ei ole kuin 15 metriä leveä ja joistaan kohdin hiukan leveämpi.



Aurinko on jo laskeutumassa Pappilankarin taakse, jonka päällä on pilvilautta. Aurinko luo tutun näköisen värien loiston, punertavan ja kellertävän sekoitus, jonka päällä sinertävä taivas, joka tulee muuttumaan muutaman tunnin jälkeen tähtitaivaaksi.
Taas näkyy hanhia lentämässä ja tulee väkisinkin tunne, että nyt varmaan saadaan hanhia saaliiksi. Päätämme suunnata suoraan laavulle, kun on tosi lämpöstä, arvioin, että jotakin 20 astetta. Pääsemme laavulle joka on onneksi vapaa. Tavarat laavulle ja aseet latinkiin.
Hanhien ääniä kuuluu ympäri lahtea, Kuusimällän takaa lähenee merihanhien ääni, aseet käteen ja odotamme. Kymmen hanhen parvi pyyhältää ohi noin 70 metrin päästä. Vaikka meillä on lyijyä painavempaa, emme ammu. Puhe on, että ammutaan lähelle ja panoksessa, kun on voimaa ei tarvitse miettiä osuuko vartaloon vai kaulaan, mutta tuohon on silti liikaa matkaa. Hanhet lentää auringon laskuun avomerta kohti.
Pimeimmällä hetkellä meidät herättää komea jänisajo, joka on Pappilankarissa. Hetken nautin ajosta ja tähtitaivaasta, joka leviää yllemme.



Aamuksi on ilmestynyt pilviä ja auringonkajo näkyy idästä, kellaten pilvien alapuolen. Lyhyen unien takia on aika väsynyt olo, mutta saamme itsemme aika äkkiä liikkeelle ja siirrymme luodolle missä edellisvuonna koettiin jännittäviä hetkiä, kun hanhet olivat tulla kuville ja olimme päästä ampumaan hyvältä hollilta.
Idän puolelle levitämme hanhen kuvat ja sorsan kuvat enemmän lännen puolelle.
Olemme istuskelleet hetken ja Lucie touhottaa jotakin. Yhtäkkiä kuvien keskelle ilmestyy minkki, Taneli ampuu ensin ja minkki katoaa ja hetken päästä pää nousee vähän sivummasta.
laukaukseni osuu minkkiin ja se jää sätkimään pinnalla.
Taneli hakee minkin ja otamme siitä pari kuvaa. Olen tyytyväinen, kun sain petoeläimen pois ja jatkamme jahtia.
Ei tapahdu tuntiin mitään, kunnes lännestä päin syöksyy veden pintaa kolmenkymmenen tavin parvi. Ammun ja haulit lyö kohdille mutta ei osumaa ja ammun pari laukausta samalla tuloksella. Taneli taas pudottaa yhden tavin, joka on viellä elossa.
-Ammu sitä
Taneli kehoittaa koska hänellä ase tyhjä. Lintu jää keskelle hauliparvea ja lähtee räpistämään lentoon. Mietin, että mitä hel... laukaus osui kohdalle. Samalla huomaan oikealta lähestyvän merihanhen, joka kääntää jyrkästi ja kiertää meidät sadan metrin päästä.
-Tuo ois tullut suoraan yli, jos ei olisi ammuttu ja seisty pystyssä, voihan v..
Tavi laskeutui kivien väliin ja Taneli lähtee katsomaan sitä.
Mietin viellä, että voi hitto jos viellä tuo lintu menee ja hanhi tilannekkin meni sen takia pieleen.
laukaus kuuluu kivien välistä ja Taneli palaa tavin kanssa luodolle.
Siihen aamun tilanteet jääkin ja olemme pitkään päivälle luodolla.
Lopulta kyllästyn ja päätän käydä joen puoleisen rannan kiertämässä. On niin kuuma, että päälläni on pelkkä metsästysliivi ja maasto housut. Lämpötila on kivunnut ainakin yli kahteenkymmeneen.
Kävelen matalaa rantaa, kierrän kaikki joen ja puron suut. Niissä sorsat lymyää ja lähenen viimeistä puron suuta, kun heinäsorsa hyppää vasemmalta. Jyvä nokan eteen ja puristus. Sorsa tippuu kuin eilen kuollut. Löydän linnun helposti, joka on jo ruvennut vaihtamaan talvipukuun. Mikä ihme on täällä erona, kun on elokuun kahdeskymmeneskahdes ja Oulujärvellä kaikki heinäsorsat oli ihan ruskeita.Heinäsorsa on komea ja isoin minkä olen varmasti koskaan saanut.
Palaan lenkiltä ja soittelen Juha-Matille, joka kertoo, että kävivät kiertämässä sillä suunnalla missä olimme avauksessa ja olivat saaneet veljensä kanssa kymmenen sorsaa. Eli hyvissä merkeissä oli jahti jatkunut Oulujärvellä.
Menemme laavulle yöpymään, jossa teen illalla parilla pannussa sorsista ruoakaa. Keittelemme lihat ensin suolavedessä ja sit revin lihat pannulle ja paistan lihat valkosipulivoissa. Lopuksi suolaa päälle ja perunamuusia kaveriksi. Voi, että maistuu hyvälle tuntuu, että kieli menee mukana. Kylläisinä kääriydymme makuupusseihin ja seuraavaksi havahdun herätykseen.
Aamu on identtinen sään puolesta. Samat rutiinit melkein ainoastaan erona, että rannasta lähtiessä Lucie putoaa ja käy aamupesulla meressä.
Olemme samalla luodolla kuin eilenkin ja mitään ei tunnu tapahtuvan. Aamu kyllä on hieno ja nautimme auringon noususta.
Tanelin puolelta syöksyy tavi parvi ja yksi tavi tipahtaa veteen. Taveilla oli niin paljon vauhtia, että en itse kerkeä edes ampumaan.
Siihen jäi aamun tilanteet ja kun lähdemme liikkeelle tulee kahdeksan hanhen parvi kohti meitä. Seisomme joen suulla näkyvissä ja vedämme venettä. Eipä siinä paljoa toivoa, että pääsis ampumaan. Rannan kierrämme läpi ja sieltä ei löydy mitään.
Joten suuntaamme autiotuvalle, lepäilemään ja syömään. Tupa on pieni ja viihtyisä, sen keskellä on kamina, oven puolella pöytä ja pitkä penkki. Toisella seinustalla on penkeistä tehdyt pedit.
Taneli ei jaksa lähteä kiertään ja vie minut Pappilankarin rantaan. Lähden kiertämään saarta, menen poikki saaren ohuimmasta kohtaa ja käyn katsomassa autiotupaa, joka sijaitsee länsirannalla. Yhden pohjukan suulla edestä lähtee haavakko tavi, jonka ammun ja korjaan sen pois. Olen hyvin tyytyväinen, että sain haavakon pois.
Tulen ruovikon laitaan joka vie poikki saaren. Siitä ei tällä kertaa nouse sorsia mistään kohtaa ja saavun pikku lammen rantaan.
Lähden kiertämään oikeaa rantaa pitkin ja olen puolivälissä, kun nenän edestä lähtee heinäsorsa rääkäisten. Lasken sorsan vähän kauemaksi ja osuma on täydellinen.
Sorsa putoaa lampeen, joka on niin syvä, että kahluusaappaat ei edes riitä enään kahden metrin päässä lammenrannasta. Löydän kaatuneen puun jolla ongin sorsan rantaan.
Tämä on viellä enemmän väriä vaihtanut kuin edellispäivänä saamani heinäsorsa. Taas ihmettelen, että mikä nyt on, kun nämä uros sorsat on jo väriä vaihtamassa.
Kävelen takaisin kohtaan missä Taneli pudotti minut kyydistä ja soitan hakemaan minut.
Illalla olemme viisaita emmekä polta kuin pesällisen puita kaminassa. Koska viime vuonna teimme ruoan kaminalla ja poltettiin puuta enemmän, niin tupa oli kuin sauna yöllä ja hikoilimme kuin mitkäkin. Nyt ei toisteta samaa virhettä.
Sovimme, että menemme aamuksi paikkaan jossa viime vuonna oli paras hanhitilanne, paikka sijaitsee ihan eteläpäässä aluetta ja pääsemme siitä hyvin satamaan.



Aamu on jälleen hyvin saman kaltainen kuin edellinen aamu. Ajelemme väylää pitkin ja saavumme saaren päässä olevan pienemmän saaren rantaan. Kuvat leviteltyämme piilotamme veneen naamioverkolla. Ainut ero on, että tuulee reippaamin kuin edellisinä päivinä ja on viileäpääkin. Istuskelemme ja huomaan, kun vasemmalta lentää kolme heinäsorsaa. Pillitän heilin ja sorsat reagoi välittömästi. Pillitämme ja sorsat tulee kaartaen. Sorsat lähestyy kaarroksen päätteeksi takaamme, laskeutuakseen kuville. Linnut on aika lähellä ja hyppään ruovikon seasta pystyyn.
Ammumme aseet tyhjiksi ja kolme lintua jatkaa matkaa vahingoittumattomina.
-Ei ole totta! Miten tuosta ei osuttu!
Tilanne harmittaa, koska tämä oli ainut pillitystilanne reissun aikana, joka onnistui täydellisesti.
Ainoastaan pillityksen osalta. Jotenkin tämä harmittaa ja mieleen tulee myös, että missä ne hanhet on, kun tultiin hanhia oli joka puolella. Eikä sit hanhia ole näkynyt kuin muutamia.
Ei niitä nyttenkään kuulu ja ei sorsiakaan näy.
Aamu on kääntymässä päiväksi ja tylsistyn. Eikä sitä viitsi jäädä enään paikoilleen.
Lähden oikeaa rantaa pitkin kiertämään ja kävellessä totean, että täällä on hyvät kaislikot ja ruovikot linnuille.
Tulen kohtaan josta päätän oikaista saaren läpi, koska pohjoispäässä saarta on mökkejä.
Pääsen puiden reunaan pusikosta, niin edestä lähtee lintu mutkitellen ja tunnistan linnun äkkiä lehtokurpaksi. Ase olkapäälle ja tällä kertaa yksi panos riittää ja lintu tipahtaa.
Kahlailen saaren toista puolta takaisin ja sieltä ei lähde mitään.
Olemme jonkun aikaa passissa ja toteamme, että reissu on ollut pitkä, mutta mukava ja olisimme toivoneet enemmän hanhi tilanteita. Mutta minkä sille mahtaa metsästäjä saa, kun on saadakseen saalista. Tilanteita oli monia ja osassa ammuttiin ohi vaikka paikka oli kuinka hyvä.
Ja ei kukaan metsästäjä aina osu, jos näin väittää on valehtelija.
Otamme saalista kuvat ja rupeamme poimimaan kuvia kyytiin. On aika lähteä kotiin, levätä päivä ja lähteä treenaamaan koiria. Tarkoitus on myös käydä katsomassa samalla sorsia.
Onhan minulla loma menossa ja mites sitä muuten viettäisin kuin luonnossa. Nauttien koirien ja erätoverien seurasta.
Viiden päivän saalis oli ihan hyvä ja saimme, sorsia, kurpan ja petoeläimen.
Lucie teki hommansa parhaansa mukaan ja sen ansiosta sain heinäsorsan potkaisemalla ja minkin jonka se ajoi rantakivikosta veteen. Molemmat tapaukset harvinaisia kuitenkin vesilintu metsällä.
Ajelemme kohti jyväskylää ja asia päätetään jo, että ensi vuonna tullan Rahjaan ja aloitukseen. Näin pääsemme kokemaan mitä se aloitus on Rahjassa. Mietimme myös, että kyllä joskus viellä menemme Oulujärvellekin käymään.
Tälläinen oli reissumme Oulujärveltä Rahjaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti