Saku saksanseisoja

Olin ollut jo ilman lintukoiraa 6 vuotta. Oli heinäkuun alku ja Lucie oli ollut meillä hoidossa, jo useamman kerran. Emäntä rupesi kinuamaan, että pitää saada koira, kun Lucie on niin ihana.

Totesin, että se on sitten lintukoira, jos hankitaan koira, joko spanieli tai saksanseisoja.

Emäntä rupes katselemaan netistä koiria, täällä ois saksanseisojia ja täällä myös.

Innostus rupesi tarttumaan ja ajattelin, että jos soittais Ollille, joka oli hankkinut karkeakarvaisen saksanseisojan keväällä.

Kerroin, että tuli ajatus, että hankitaan lintu koira. Puhelun aikana Olli kertoi, että siellä olis narttu ja uros, jotka on jäänyt sileäkarvaiseksi ja siitä vois saada koiran sopivaan hintaan. Olli lupaa kysyä hintaa kasvattajalta ja sovitaan, että Olli ilmoittaa hinnan.

Olli soittaa seuraavana päivänä ja sanoo hinnan. Jos tohon hintaan saan niin ostan näkemättä koiraa ja otan puhelinnumeron.

Soitan kasvattajalle ja sanon, että 10 heinäkuuta tullaan hakeen koira pois.

Ajatuksena on, että en menetä mitään vaikka en sen enempää valkkaile, kun meinaan, että kuhan koira noutaa linnut ja jos seisoo niin se on bonusta.

Niinpä sitä sit 10 päivä ajellaan emännän kanssa Renkoa kohti. Perillä koirat on tarhassa ja menemme katselemaan niitä. Uros tulee aidalle ja haistelee meitä. Mietin, että mitäs tässä mukaan tuo näemmä haluaa.

Kaupat hoidettuamme koira kyytiin ja kohti Jyväskylää.

Koiraa ruvetaan heti kutsumaan Sakuksi, nimi oli päätetty jo ennen kuin lähdimme matkaan.

Saku on syntynyt 15.2.2009 ja koiralle on tulossa viisikuukautta täyteen. Tämä on tuonut jonkin verran ongelmie, että koira oli jo sen ikäinen, kun se haettiin.

Mutta saavutaan kotiin ja onhan Saku järkyttynyt vaihdoksesta. Saku haistelee ympäristöä ja illalla, kun mennään nukkumaan, hakee Saku meistä turvaa.

Parin päivän päästä Saku alkoi jo tottumaan ympäristöön ja aloin hissukseen kouluttamaan Sakua. Emäntä rupesi myös kouluttamaan, paikkaa, istu ja maahan.

Sakulla tuntui olevan halua ja taipumuksia oppimaan, se osasi jo kuusikuisena istua ja paikan. Eikä siihen kaikki jäänyt, kokeiltiin silloin noutoa, kotona heitettiin pallo ja sanottiin nouda, koira haki pallon ja luovutti käskystä. Koira näytti myös seiso

nta taipumuksen helposti, pihalla Saku rupesi seisomaan västäräkkejä. Sitten kokeilemaan sorsia rannassa ja koira otti seisonnan.

Syksy 2009 alkoi kyyhkyjahdilla, jossa Saku oli mukana vain tutustumassa ja kokeilin noutoa kyyhkyllä, joka oli ammuttu aikaisemmin. Nouto ei sujunut kovin mallikkaasti.

Rahjan ja Oulunjärven reissulle ei Sakua otettu mukaan. Mutta kävimme paljon kauden aikana ähtärin, multian ja sekä Pihtiputaan suunnalla metsällä, jossa Saku oli mukana.

Kävin lenkin vähintään reissun aikana, kun Saku oli mukana, en kantanut asetta ollenkaan, kun kuljin Sakun kanssa. Tein myös nouto harjoituksia vedestä ja maalta. Alla kuva puolivuotiaasta Sakusta, jonka nouto jo toimii mallikkaasti siinä. Syksyn aikana seisontoja tulee useita.

On lokakuun 30 ja olemme Ähtärissä isän kanssa ja Saku tekee ekan riista työnsä. Koira Oli tällöin kahdeksan kuinen. Ollaan iltapäivän alussa ja päätän, että koira on kehittynyt jo niin paljon, että ammun sille linnun, jos se seisoo.

Olen kävellyt vain joitain satoja metrejä, kun Vaino saa perselähdön jäniksestä. Ajo rupeaa tulemaan kohti ja käsken Sakun viereeni. Koira ottaa käskystä paikan.

Hetken päästä ilmestyy jänis taimien takaa juosten, vihellän ja jänis istahtaa oksien taakse ja ammun siihen.

Kehotan Sakua, että mennään katsomaan ja juoksen paikalle. Jänistä ei näy ja Vaino ilmestyy paikalle. Saku painaa Vainon mukaan ja parinkymmenen metrin jälkeen kuuluu parkaisu. Ihmettelen, että Vaino ei yleensä ota jänistä kiinni. Lähen ääntä kohti ja sieltähän Saku tulee jänis suussa ja ilmiselvästi tuoden jänistä minulle. Luovutus ei suju kuitenkaan ihan kuin pitäisi, vaan Saku pitää jäniksestä kiinni saan kuitenkin jäniksen irti ja kehun kovasti Sakua.

Näin tuli ensimmäinen haavakon nouto Sakulle.

Yllä Kuvassa Olli ja Urho. Urho on Sakun emän emän pentu, joka syntyi kuukautta aikaisempaan pentueeseen.

Saku oli jänis metsällä aina mukana ja jatkoin treenaamista, aina tilaisuuden tullen.

Oltiin joulukuussa ja päätin, että koiralle on saatava eka pudotus, jos aion viedä kehitystä eteenpäin. Joten sovittiin, että lähdetään fasaanilla koittamaan tammikuussa.

Ajelen kohti Kärkölää on tammikuun 18 ja pakkasta jonkin verran. Perillä on tarkoitus tavata Olli ja Pete, jolla on Pilvi mukana. Pilvi on samoja sukuja kuin Saku.
Koirat käy kuumana ja eka tilanne menee pieleen ja seuraavassa taas minä kanssa käyn kuumana ja ammun vaikka Saku ei pysähtynyt.

Saamme lopulta usemman seisonnan molemmille koirille. Pilvi tekee pari mallikasta suoritusta ja pudotan yhden fasaanin pilvelle.

Jonka jälkeen, toisessa kohtaa Saku ottaa hienon seisonnan ja menen Sakun taakse. Ajattelen, että kyllä pääsee kaverit ampumaan hyvältä hollilta, kun koira seisoo Ollia ja Peteä kohti.

-Eteen!

Saku syöksähtää kuusen juurelle josta fasaani lähtee liikkeelle.

-Paikka!

Koira pysähtyy nätisti, mutta fasaani lähteekin kavereista pois

päin. Ei auta kuin ampua itse.

Kaikki sujuu siihen saakka hyvin kunnes lintu lähtee tippumaan. Silloin Saku ampaisee linnun luo ja ei edes meinaa tuoda lintua aluksi. Käsken irroittamaan linnusta ja vien Sakun kauemmaksi ja annan nouto komennon ja ei taaskaan meinata tuoda lintua kunnolla.

Mutta kaikkineen olen tyytyväinen koiraan, oli useita seisontaja ja pudotin ekan linnun sille. Suoritus kuitenkin hyvä mielestäni 11 kuukautiselle koiralle.

Kuvia alla reissusta.

Seuraava syksynä (2010) Saku teki jo hienoja suorituksia. Poimin parhaat tähän.

Oltiin Rahjassa jälleen ja avaus päivä oli saaliiton. Seuraavana aamuna laitetaan kuvat ja mennään rantaan. Touhotan tavaroita veneestä ja en heti tajua, että mitä Saku istuu vieressä ja napittaa minua. Sakulla on elävä tavi suussa ja ilme, että kato mitä mä toin sulle. Näin reissun eka saalis tuli haavakko linnun tavalla ja koiran hienon suorituksen myötä. Koira teki usean hienon noudon loppu reissun aikana.

Seisontoja oli monia ja reissuja, koska kävin paljon metsällä kauden aikana.

Tässä kuitenkin kaksi metsoa mitkä sain koiran ansiosta.

Oli syyskuun 23 ja oltiin Toivakassa pitkästä aikaa metsällä. Olin noudattanut jo pari tavia turvesuon ojasta Sakulla ja myöhemmin pääsin ampumaan metsoa maahan luodikolla. luulin, että laukaus meni ohi ja menin paikalle Sakun kanssa. Sanoin, että etsi ja koira lähti aluksi väärään suuntaan ja olin jo vähän hermona, että mitä se nyt oikein toheltaa, sitten Saku hävisi. Koiraa ei kuulunut eikä näkynyt pitkään aikaan ja aloin mesota, että tänne per.. ja olin

niin äkäistä, mutta ei mennyt kuin hetki, kun Saku oli mailman paras koira. Saku tuli kiven takaa metso suussa ja voi sitä riemua. Luoti oli katkaissut siiven ja lintu oli juossut lie minne saakka. Mutta Saku näytti taitonsa.

Seuraavaksi oltiin Multialla ja oli syyskuun 29. Oltiin jo aamu metsästetty, koirat oli ajanut pitkään ja tuli hukka. Tuumasin, että nyt pitää Sakuakin käyttää ja lähin kiertämään. Ylitin joen puita pitkin ja lähdin kävelemään männikkökangasta. Jonkun matkaa kuljettua lähti metso puusta ja suuntasin suoraan sen perään. Ajattelin, että sieltä se löytyy kunhan kuljen riittävästi perässä. Tultiin kohtaan josta metso oli lähtenyt puusta ja Saku juoksentelee edestaas, ajattelen, että se jäljittää lähteneen metson hajua. Ei Saku meinaa lähteä mukaan ja alan taas, että per.. ala tulla. Ei koira tuumaa mitään ja taas ärräpäät lentää. Yllätys on suuri, kun koira juoksee metso suussa luokseni ja eihän siinä auta taas kuin ruveta kehuun koiraa. Saku oli löytänyt jonkun luodikolla tiputtaman metson. Koira osas viellä poseerata kuvassa komeasti, että tässä sulle taas lintu.

Kuva alla.

Seuraavaksi oltiin Pihtiputaalla oli lokakuun 5 päivä. Aamu oli metsästetty ja rupesi oleen aika, että otetaan Vaino kiinni. tuumasin, että otan Sakun mukaan, kun haen ajokoiran pois. Lähin kävelemään metsäuraa pitkin ja saavuin keskelle aukkoa, jonka takana Vaino ajaa. Yhtäkkiä tajusin, että Saku seisoo kymmenen metrin päässä uralla ja tuijottaa oikelle heinikkoon. Ei ole epäselvää, että koira seisoo. Annan eteen käskyn ja kolme teertä hyppää ilmaan.

-Paikka!

Otan urosteeren jyvälle ja ammun höyheniä pölisee. Silti lintu lentää aukosta männikköön. Käsken Sakun noutamaan, joka lähtee metsään seuraan perässä männikköön. Jossa Saku ottaa uuden seisonnan ja ajattelen, että Saku seisoo ammuttua teertä, koska se on tehnyt sillein jo tämän kauden aikana. Joten en pyri koiraa lähemmäksi, vaan tyydyn huutamaan kauempaa.

-Eteen!

Ja 40 metrin päästä nousee rymisten ukkometso, ammun kerran koiralle kiitokseksi ja tehden tilanteen loppuun. Alan manaileen, että jos oisin varmuudeksi mennyt lähemmäksi oisin voinut saada metson saaliiksi. Ei auta annan uudetaan käskyn, että etsi ja koira lähtee etenemään. Noin viiden minuutin päästä Saku tulee ukkoteeri suussa ja luovuttaa sen minulle. Onnistunut tilanne ja kaksi komeeta seisontaa.

Taas tässä nähtiin, että ei pidä koskaan olettaa vaan toimia kuin olisi aina lintu seisonnassa ja uskoa koiraan, jolla parempi hajuaisti, jos se touhuaa jotain.

Nyt reissuja on Sakun kanssa takana jo, tilanteita on ollut paljon ja onnistumisia, sekä epäonnistumisia on tullut.

Mutta olen jo päässyt siihen mitä ajattelin, kun hankin Sakun, että kuhan noutaa linnut ja jos seisoo se on bonusta.

Kerron lisää reissuistamme ja toivottavasti myös tulevista reissuista joita odotan innolla ja niin taitaa Sakukin, kun katselee välillä täytettyjä teertä ja metsoa, jotka on hyllyn päällä. Saku vilkaisee lintuja välillä ja katsoo sitten minua, että milloinka me noita taas jahdataan. Toivottavasti pian on molempien toiveessa.