Tarinoita kaudelta 2008-2009

Kausi alkoi kyyhkyn metsästyksellä ja jatkui vesilinnustuksella. Sekä veljen kirjoittama hanhihulluus alkoi vaivaamaan jo todella. Hanhihulluus on paha vaiva näin Keski-Suomessa asuville miehille, kun tämä ei ole parasta seutua hanhenmetsästykselle.
Josta syystä pitää paremmille paikoille päästäkseen matkustaa. Mutta olen aina tykännyt käydä uusilla paikoilla metsällä ja kalalla.

Joten tällä kaudella suunnattiin Rahjaan ekan kerran ja ihastuttiin paikkaan. Lintuja löytyy, muttei mitenkään älyttömästi ja luonto on poikkeuksellinen. On saaria, heinikoita, luotoja, kivikkoja ja osittain maisema on karu. Mutta jotain hienoa maisemissa on ainakin, kun katsoo ekan reissujen kuvia. Esimerkiksi viereistä kuvaa missä Taneli on veneen kanssa.

Mutta tässä muistelen paria kauden reissua tarinan muodossa.

KYYHKYJÄ

Oli elokuun 10 ja olimme isommalla porukalla liikkeellä. Matkassa Taneli, Juha-Matti, Riku, minä ja isä, joka lähti taas marjoja poimimaan. Isällä ei hirveästi tuohon kyyhkyyn tunnu olevan poltetta.

Oli lämmin aamupäivä ja keli vaihteli pilvisen ja puolipilvisen väliä.

Aiempina vuosina ei ollut laitettu kuvia, mut nyt laitettiin kymmenkunta kuvaa lepopuihin.

naamiointi verkoista tehtiin kaksi kojua noin 15 metrin välein. Minä ja Riku mentiin lähemmäksi metsää. Taneli ja Juha-Matti oli lähempänä kaaveita. Alkoi odottaminen, kului yli puolituntia ja yksinäinen kyyhky ilmestyi.

Kehoitin Rikua ampumaan, kun kyyhky paremmin hänelle hollilla. Laukaus menee ohi ja saman tien kuuluu Juha-Matin ampuma laukaus ja kyyhky pölähtää iloisesti ja kauden eka saalis on saatu.

Ei mene kauaa, kun uusi tilanne tulee, joka tulee minun puolelle, ammun

kaksi kirkasta pummia. Sit tulee muutama tilanne lisää ja ammumme kaikki ohitse.

Kaksi kyyhkyä lähestyy ja otan toisen niistä jyvälle ja ammun, kyyhky lähtee tippumaan. Toinen kyyhky saa laukaus ryöpyn perään ja jatkaa matkaansa.

Sit tulee kunnon ylläri, yli 30 kyyhkyä ilmestyy eteemme ja alkaa silmitön ampuminen ja yksi kyyhky tipahtaa alas ja Juha-Matti on saanut toisen kyyhkyn.

Sitten tulee yksinäinen kyyhky pummaan siitä kaksi kertaa ja Riku saa linnun pölähtämään ampuessaan, mutta lintu jatkaa matkaa. Lintuja näkyy todella paljon edellisiin vuosiin verrattuna.

Panoksia on kulunut puolen sataa ja
kolme kyyhkyä on saalina, että huonosti on ammuttu ja paikat on olleet huippu hyviä useissa tilanteissa.

Itsellä ehkä vaikutti, kun lainasin Rikulle oman aseen ja otin isän rinnakkaispiippuisen lainaan, joka vie hyvin suppealle ammuttaessa. Mutta mitä sitä selittelee, valta osa laukauksista meni ohi kuitenkin, että ammuttiin ja sillä hyvä.

Tuumataan porukalla, että käydään viellä katsomassa, josko se osuman saanut kyyhky löytyisi viellä.

Lähdemme kulkemaan rintamassa linnun lentosuuntaan ja käveltyämme hiukan yli 50 metriä näen kyyhkyn maassa, joka on kivikuollut.

Näin Riku sai myös kauden ekan saaliin.
Saalis ei olut mikään hyvä laukaus määrään nähden, eli 4 kyyhkyä.

Illalla käymme isän ja Tanelin kanssa Petäjävedellä, jossa kyyhkyjä näkyy muttei päästä ampumaan ollenkaan.
Kausi saatiin kuitenkin käyntiin reippaasti kyyhkynmetsästyksellä.



SORSIA JA JÄNIKSIÄ

Olimme käyneet Petäjävedellä sorsan avauksessa ja saimme 5 tukkasotkaa, 2 telkkää ja haapanan saliiksi ja nytten tulimme hanhia kuvastamaan Petävedelle.

Oli lokakuun alku ja edellisellä viikolla olimme nähneet metsähanhi parven, joka ei välittänyt pillista, eikä kuvista. Joten tämä tilanne valui hukkaan.

Joten nyt uusi yritys näin lokakuun alkuun.

Suunnitelmana oli, että isä jää niemeen Vainon kanssa jäniksiä jahtaan ja itse menemme Tanelin kanssa kuvastamaan pellolle.

Meillä on jokunen sorsan kuva ja noin 50 hanhenkuvaa. Osa itse tehtyjä silhuetti kuvia, sekä pussikuvia ja kuorikuvia.

Kuvat levitettyä, Taneli jää odottamaan ja lähden viemään isää niemeen.

Katson matkalla lammen ja pääsen ampumaan siinä sorsia, jotka lähtevät kohti Tanelia. Kukkulan takana alkaa pauke ja sinne päästyäni Taneli suolistaa haapanaa siellä. Alamme odottamaan, josko hanhia tai sorsia ilmestyisi. Pillitelemme aikamme kuluksi ja treenaamme pillitystä samalla.

Vainon haukku rupeaa kuulumaan ja jänis kiertää niemessä lenkkiä. Mikäs tässä kuunnellessa ajoa samalla, kun odottelee lintujen tuloa.

Tunnin kohdalla pamahtaa ja soitto isälle varmistaa, että jänis on nurin.

Meillä tapahtumia ei ole ollut ja päätän testata uutta pilliä, jolla saa matkittua haapanan, tavin, jouhisorsan ja juovan heinäsorsan ääniä.

Rupean matkimaan haapanaa ja olen tehnyt muutaman sarjan ääntä, kun viereiseen lampeen syöksähtää haapana, nappaan haulikon ja haapana jää kellumaan osumasta lampeen.

Linnun saamme pois vedestä ja kuuntelemme, että Vaino on saanut jäniksen ylös.

Puolituntia myöhemmin pamahtaa ja isä on saanut toisen jäniksen.

Hanhia ei kuulu eikä näy ja Vaino saa kolmannen jäniksen ylös ja tuumaamme, että eiköhän lähdetä passaamaan jänistä välillä.

Menemme Tanelin kanssa kahta puolen isää passiin.

Ajo on kierrellyt jonkun aikaa niemessä ja alkaa lähestymään. Tanelin passista kuuluu laukauksia.

Soitan Tanelille, joka manaa ampuneensa ohi. Tästä jänis suivaantuu ja päättää lähteä alueelta pois. Ajo pyörii ulkopuolella ja ei tunnu palaavan takaisin.

Ei auta kuin lähteä ottamaan Vainoa kiinni. Lopulta saamme koiran kiinni ja lähdemme keräämään kuvat pois.

Jonka jälkeen suuntaamme kohti kotia.

Hanhia emme nähneet, mutta reissu oli hyvä, saalis kaksi haapanaa ja kaksi jänistä. Kolmas jänis oli myös lähellä jäädä saaliiksi.

MULATTI

Oli marraskuun alku ja oltiin tultu Harrin mökille ähtäriin, mökki on tehty männikkö rinteeseen, joka on noin alta sadan metrin päässä lammen rannasta. Keli vaihtelee ja lämpötila on pikkaisen pakkasen puolella. Joten mökki on aika viileän oloinen.

Eli lämmitys hommalla lähdetään liikkeelle. Sähköt viellä uupuvat mökiltä ja ilta on hiukan erillainen, kuin muulloin, ollaan lyhtyjen ja kynttilän valossa.

Jutellaan elämästä ja kuolemisesta, kun pari tuttua kaveria on kuollut kesän aikana. Mutta ei kaikki ole niin synkkää keskustelua, itse asiassa keskustellaan parisuhteista metsästykseen ja kaikesta siltä väliltä ja mitäs muutakaan voidaan ei ole tv:tä ja ei olla nähty pitkään aikaan.

Lopulta lähdetään nukkumaan. Aamulla herätään ja ruvetaan aamupalan tekoon. Ulkona on aste pakkasta ja puolipilvinen taivas. Suunnitelemme, että mennään Harrin sedän asunnon lähelle. Sieltä löytyy metsäjäniksiä ja rusakoita. Alue on kirjava, siihen kuuluu peltoja ja metsää, joka rajottuu Ähtärinjärveen.

Koirana on Urho, joka on Vainon veli. Urho on kanssa hyvin ajava koira, kuin Roki ja Vaino.

Urho lasketaan talon alapuolelle hakemaan. Ajo lähtee liikkeelle ja Urho antaa kiihkeästi ääntä. Hienoa sujuvaa ajoa on ilo kuunnella ja keli on hieno. Ajo kiertelee metsiä ja pellon reunoja. Asetun passaamaan kahden talon väliin, josta on riittävä matka varmasti molempiin taloihin. Ajo kiertää ja menee suota kohti, sieltä se suuntaa pellon reunaan. Tuumin mielessä, että jänis on varmaan ihan valkoinen jo, silloin ilmestyy iso kirjava jänis tielle ja lähtee lönkyttelemään kohti minua. Jänis on hyvin kirjava, valkoiset korvat ja vatsan seutu myös, muuten jänis on ruskea.

Päästän jäniksen riittävän lähelle ja nostan haulikon, jänis pysähtyy ja ammun.

-Kaato!

Ilmoitan huutamalla kaadon, kun Harri on sen verran lähellä minua.

Katsomme ihmeissään jänistä, joka on isohko ja ihmeellisen näköinen. Lopulta muistan, että Harri on puhunut, että täältä on ammuttu mulatti jäniksiä, eli metsäjäniksen ja rusakon risteytys ja toteamme, että tässä on kädessä nyt sellainen. Koska metsäjänis pitäisi olla täysin valkoinen ja rusakko olisi ruskeampi. Hetken ajattelin, että tuli ammuttua eka rusakko. Mutta kelpaa tämäkin.

Muuten saamme nauttia ajosta ja päivästä loppupäivän.

Illalla lämmitetään sauna ja siellä on mahtavan mukavaa löylytellä, tunnelma on hieno, kun saunaa valaisee ikkunan ulkopuolella oleva lyhty. Kyllä sauna tuntuu mukavalta metsäpäivän jälkeen. Maha on täynnä ja olo on raukea, voiko tän parempaa olla enään.

Illalla uni tulee helposti ja aamulla on keli mennyt suojan puolelle. Uusi jahtipäivä tuo ajon kuuntelemista ja saalista ei tule lisää. Mutta reissu on onnistunut kuitenkin.

PAKKASPÄIVÄ

Kausi on lopuillaan ja saalista on tullut aika hyvin. Hienoa on, että Taneli sai Lucin kanssa ekan ukkometsonsa. Mutta nyt on kuitenkin helmikuun 20 ja olemme sopineet Juha-Matin kanssa, että mennään metsälle kahdestaan. On pilvistä ja pakkasta on 7 astetta. On erinomainen keli.

Päästään alueelle ja hetken ajettua löytyy jäniksen jäljet tieltä.

Auto lähimpään levikkeeseen parkkiin ja Vaino viedään jäljille. Kymmenisen minuuttia ja ajo alkaa. Ajo kiertelee edessämme, se kiertää taimikkoa ja männikköä. Välillä ajoa ei kuulu ollenkaan, kun Vainon ääni ei ole mitenkään kantava. Ajo on sujuvaa eikä siinä ole katkoja on kuin koira olisi juna mikä menee kiskoilla, se etenee tasasta vauhtia ja haukkuu kokoajan.

Ajoa on kestänyt jo yli tunnin, eikä näytä siltä, että se tulisi tielle. Joten ei muuta kuin rämpimään hankeen, jota ei ole hirveästi, mutta riittävästi, että hidastaa miehen menoa.

Kahden tunnin kuluttua kuuluu laukaus metsästä ja puhelin soitto varmistaa, että jänis on nurin.

Rämmin kaadolle ennen Vainon saapumista ja kytken koiran sen saavuttua kaadolle. Lähdemme autolle ja syömme eväitä ja teemme suunnitelman, että etsitään autolla uusia jälkiä. Ajelemme tietä ja näkyy vanhoja jälkiä. Olemme ajamassa mäkeä ylös, kun jäniksen jäljet kulkevat levikkeelle ja siitä penkan yli. Auto siihen parkkiin ja Vaino irti.

Koira ei etene kuin parisataa metriä ja jänis on ylhäällä. Ajo lähtee heti etenemään rajaa kohden ja Juha-Matti lähtee heti rämpimään ajon perään. Itse kuuntelen jonkun aikaa ajoa tiellä, mutta koska se kuuluu hädin tuskin lähden itsekkin perään. Ajo etenee sitä mukaan, kun menen perässä. Olen lähes kaksi tuntia kävellyt ajon perässä, välillä pysähtyen ja hetken passaten.

Tulen kuusitaimikon ja männikön rajaan, jossa on oja. Tämä tuntuu hyvältä kohdalta, koska siinä näkyy ajojälki ja oikealla taimikosta tuleva niemeke päätyy hakkuuaukkoon, eli tuskin jänis aukkoa lähtee ylittämään.

Ajo rupeaa kerrankin lähestymään ja se vain lähenee kokoajan. Haukku suuntaa aukkoa päin.

Olen valpaana ja hyvin jännittyneenä. Haukku kuuluu jo niin lähellä, että alan uskoa jäniksen menneen ohi kauempaa. Silloin jänis ilmestyy ojanpohjalle ja hyppää ojasta ylös. Ammun siihen kaksi nopeaa laukausta ja jänis jää siihen.

Soitto, että jänis nurin. Ollaan niin pitkällä iltäpäivässä, että suolistamisen jälkeen suuntaamme kohti autoa. Autossa on kolme tyytyväistä matkaajaa, koira ja kaksi miestä.